Saunomisesta tuli tärkeä osa siirtolaisten metsästysretkiä

Minnesotan, Michiganin ja Wisconsinin suomalaisyhteisöissä metsästettiin ahkerasti. Näin saatiin lisäsärvintä pöytään. Siirtolaisten mukana metsäkämppien pihapiireihin rakennetut saunat yleistyivät ja tulivat osaksi näiden alueiden yleistä metsästyskultuuria.

Kotimaa
Valkohäntapeuran metsästyssaalis Michiganissa vuodelta 1903.
Valkohäntapeuran metsästyssaalis Michiganissa vuodelta 1903.Suomen Siirtolaisuusmuseo

Siirtolaisuusmuseossa, Kultuuritalo Pokin uumenissa Peräseinäjoella on parhaillaan näyttely, Lännen Hunttarit. Se kertoo Pohjois-Amerikkaan muuttaneiden suomalaissiirtolaisten metsästyskultuuriista. Rapakon taakse kotimaasta rantautuivat vahvasti metsästyskämpät ja niiden pihapiireihin rakennetut saunat. Tämä oli tyypillistä Kanadan rajan tuntumassa Minnesotan, Michiganin ja Wisconsinin suomalaisyhdyskunnissa.

Ensimmäiset metsästyskämpät rakennettiin 1860-1870 –luvuilla. Sauna jäi myöhemmin myös muiden kansallisuuksien käyttöön. Suomalaisalueella varsinkin Pohjois-Michiganissa metsästettiin valkohäntöpeuroja, susia ja karhuja – peuroja lihan ja susia turkin takia.

– Jos ampui peuran ohi, joutui repimään oman paitansa selkämyksen, kertoo Suomen metsästysmuseon museopalvelupäällikkö Ilja Koivisto.

Suomalaisiirtolaisten pääelanto haettiin kupari- ja rautakaivoksista ja maanviljelystä. Ajoittain metsästyksellä oli suuri merkitys. Farmarit myivät puuta ja metsästivät. Etenkin silloin, kun kaivoksilla käytiin työtaisteluja, oli lisäsärvintä haettava metsistä.

Salametsästystä ei pidetty rikollisena toimintana, jos liha käytettiin oman perheen ruokapöydässä. Se katsottiin rikolliseksi vasta sitten, kun sitä myytiin ulkopuolelle.

Gallen-Kallela siirtolaisten metsästysmailla

Tuolloin alkoi yleistyä myös metsästysturismi. Junasta saatettiin jättää jahtiporukka pois keskellä metsää ja noukittiin takaisin kyytiin viikon kuluttua. Metsästystä harrastava kansallistaiteilijamme Akseli Gallen-Kallela muun muassa vieraili Pohjois-Amerikassa suomaissiirtolaisten metsästysmailla vuonna 1926.

– Tosin hän vietti hauskaa seuraelämää metsästyskämpällä, eikä ehtinyt ollenkaan jahtiin. Lihaa kämpälle toivat seurueen rekimiehet, kertoo Ilja Koivisto.

Samaan aikaan mieshukan vuoksi yleistyivät metsästäjien keskuudessa punaiset hatut, joita suomalaisten oli aluksi vaikea hyväksyä.

Huumorimusiikkia perintönä suomalaismetsästäjiltä

Suomalaissiirtolaisten metsästyskultuuri on innoittanut myös musiikin tekijöitä. Varsinkin kaksi yhtyettä on kunnostautunut tällä saralla, Jupers ja Gonga Se Menne. Gonga Se Menne tulee suomenkielen lauseesta: kuinka se menee. Molemmat esittävät pääasiassa huumorimusiikkia, jossa vilahtavat suomaissanat siellä täällä. Yleensä viitataan saunaan, metsästykseen tai kalastukseen.

– Myös pieruhuumori ja ruosteiset autot kuuluvat näiden yhtyeiden sanoituksiin, naurahtaa Koivisto. Yhtyeet esiintyvät yhä. Lännen Hunttarit -näyttely on auki vuoden loppupuolelle.