Tarkkaavaiset ovat jo useampaankin otteeseen kuulleet tai lukeneet, että radiotoiminta täyttää tällä viikolla 90 vuotta.
Tamperelaisesti voisi tietysti ajatella, että mitä siitä nyt niin kauheasti kannattaa kohkata. Mutta ei radion nostaminen puheenaiheeksi ole turhaa - siihen nähden, kuinka tärkeä ja rakas se suomalaisille on.
Edelleenkin radio tavoittaa viikottain 94 prosenttia suomalaisista. Ja radiota kuunneellaan keskimäärin 3 tuntia 9 minuuttia päivässä. (Lähde: Finnpanel Oy / KRT)
Radio on siis suurten massojen väline.
Nuorempien on ehkä vaikea käsittää sitä, että joka ilta radiolähetys päättyi. Ja ohjelman lopuksi soitettiin Maamme-laulu.
Elina Nieminen
Kun ihmisiltä kysytään radiomuistoja, moni kertoo, kuinka aiemmin radiota kokoonnuttiin kuuntelemaan yhdessä. Se oli silloin, kun radiota oli vähän ja telkkareitakaan ei yhtään. Netistä kukaan ei osannut edes haaveilla.
Radion ääreen keräännyttin kuuntelemaan kuunnelmia tai Lauantain toivottuja levyjä. Yhteisiä kokemuksia olivat myös stereotestit tai se, kun ohjelma katkesi ohjelmasiirtoketjun mittaustaukoon. Näitä voi muuten vieläkin käydä kuuntelemassa Elävästä arkistosta, jos haluaa huvittaa itseään.
Nuorempien on ehkä vaikea käsittää sitä, että joka ilta radiolähetys päättyi. Ja ohjelman lopuksi soitettiin Maamme-laulu. Tai sitä, että niin sanottua nuorisomusiikkia piti etsiä ulkomaisilta radiokanavilta. Ja mielellään salaa vanhemmilta.
Kun radiovastaanotinten määrä lisääntyi, radiosta tuli entistä intiimimpi väline. Sitä ei kuunnella enää yhdessä vaan yksin – aamutoimien ohessa, autolla ajaessa ja yöllä töitä tehdessä.
Kaupallisten kanavien ja nykyisten nettiradioiden myötä kanavatarjonta on lisääntynyt huimasti. Ainoa kollektiivinen kokemus nykyään taitaa olla joulurauhan julistus. Radiomuistoistakin on tullut yksityisempiä.