1. yle.fi
  2. Uutiset

Sananen – Miehen paikka kotona

Miehen on vaikea löytää kotona paikkaansa. Se löytyy kuitenkin. Ilman GPS-laitteita, manuaalisesta maailmasta.

autotallit
Mikko Maasola
Sanna Pirkkalainen / Yle

Olen miettinyt nyt pari vuotta missä on miehen paikka kotona. Jotenkin naiset ja lapset tuntuvat löytävän oman paikkansa luontevammin. Miehenä haahuilen, kaarran liian usein pitstopille jääkaapille, tankkaan enemmän kuin olisi näissä aika-ajoissa järkevää. Istun usein huokaisten ja sama äänimaisema toistuu, kun peppuli ponnaa jo kohti kattoa.

Ennen miehillä oli autotallit. Ehkä ne pitäisi palauttaa. Edes taloyhtiön yhteinen autotalli. Siis ei mikään pesutupa, sinne poukkaa kuitenkin nainen ja katsoo korostetun hitaasti. Pohtisi naapurin ukkelin epäergonomista asentoa ja avonaista suuta. Ei siellä voisi kukaan rentoutua, ei siellä voisi elää.

Jos olisi vielä autotalli, niin siellä mököttäisin. Istuisin miehekkäästi kesärenkaiden päällä ja sylkisin lattialle. Pyyhkisin ihan kohta. Laittaisin seinälle semmoisia julisteita, joita yksikään nainen ei ymmärtäisi. Ben Johnson ja maitolasi. Ja tietenkin Mona Caritan juliste Suosikista vuodelta 81. Se muistuttaisi, miten kaunis paikka maailma sentään on. Luonto ja kaikki. Viereen Bon Scott. Vanhoja karvalakkeja ja pellenaamareita. Torspon maila. Sitten vaipuisin sohvalle ja kaikesta pahasta pois.

Ennen miehillä oli autotallit. Ehkä ne pitäisi palauttaa. Edes taloyhtiön yhteinen autotalli.

Mikko Maasola

Omassa autotallissa saisi olla hiljaa tai vetää monologia. Rummut täytyisi ostaa. Ei soittamiseen mutta varalta, jos kaipaa päräyttävää tekemistä.

Mutta harvalla keski-ikäisellä oman elämänsä pilotilla on enää tallipaikkaa. Maailma on muuttunut, se on muutettu. Joku on päättänyt, että nykyajan mies ei tarvitse mitään tallia, muovinen työkalupakki riittää. Leiki sillä ja ole hiljaa. En syytä ketään. Syytän kaikkia.

Missä sitten kodissa on miehen paikka? Vessahan se luontevimmin on. Se tuntuu loppusijoituspaikalta, joka kerta kun täysistunto alkaa. Täällä olen vähiten häiriöksi, mitä nyt juomavettä tuhlailen, kun kaksi kertaa pitää vetää ja välissä vessaharjan varrella halkoa. Missä isi on? Mitäs arvelisit.

Vessa ei voi olla koko elämän näyttämö. Siellä kuulee naapurin yskimistä. Siellä tulee pukamat ja niistä ei halua keskustella kukaan.

En syytä ketään. Syytän kaikkia.

Mikko Maasola

Meidän perheessä käydään kerran vuodessa seikkaperäinen keskustelu siitä, milloin isin vinyylilevyt viedään pelastusarmeijalle. Keskustelu etenee aina saman kaavan mukaan; nainen keskustelee ja mies järkyttyy mykkään toljotukseen. Pitkät pysyvät päällä, kun kuulen että pari sataa vinyylilevyä vie koristearkussa niin valtavasti tilaa, että tilanne on mahdoton. Et sinä niitä kuuntele enää koskaan.

Ja sitten se tapahtui. Perhe oli käymässä jossain. Minä nostin vinyylit syliin ja nautin niiden painosta. Availin ja puhaltelin. Asettelin lautaselle ja aloin nautiskella. Hitaasti ja pitkän kaavan mukaan. Slowfoodia sielulle, sitä se oli.

Miehen paikka kotona on löytymässä. Nyt levysoitin on koko ajan kytkettynä. Noiden piuhojen kautta tuntuu, kuin olisi itsekin kiinni omassa elämässään. Miehen paikka on vinyylilevysoittimen vieressä, siinä pienessä manuaalisessa maailmassa.

Meidän perheessä käydään kerran vuodessa seikkaperäinen keskustelu siitä, milloin isin vinyylilevyt viedään pelastusarmeijalle.

Mikko Maasola

Kirjastot ovat kuulemma alkaneet hankkia uusia vinyylilevyjä, kun asiakkaat vaativat. En ihmettele. Vinyylilevy on lähi- ja kaukomatkailua samaan aikaan. Se on usein myös matka omaan itseensä. Levy rahisee ja napsuu ja jos volyymi on kovalla, niin kylläpä jännittää. Kappaleet kuunnellaan siinä järjestyksessä missä soittajat ovat toivoneet. Puolikas rieska kerrallaan. Kaikessa rauhassa. Olo on jälkeenpäin kylläinen.

Vinyylit opettavat. Kaiken kuulee, kun herkistyy. Itke vaan, kaikki sitä tekevät. Ja koko ajan ei ole hyvä poukkoilla. Kyllä se neula välillä juuttuu ja pölyä kertyy muutenkin. Se on elämää.

Vinyylit ovat uurteita täynnä. Kaikki on niissä. Jos ne tasoittaa, taika häviää.

Uurteet. Miehen uurteet, syvät ja tummat. Naiseni uurteet. Viisautta ja kauneutta täynnä. Onneksi.

Maallikkosaarnaaja Maasola

Lue seuraavaksi