Rokotteet eivät ainoa sankari – epidemioiden kitkemiseen vaikuttavat monet seikat

Rokotteiden avulla maailmasta on hävitetty tai lähes kadotettu useita tauteja. Kaksi virusta on hävitetty kokonaan: isorokkoa aiheuttava variolavirus ja karjaruttoa aiheuttava rindepestvirus. Tautien häviämiseen vaikuttaa kuitenkin vähintään yhtä paljon myös yhteiskunnallinen vakaus ja elinolot.

Ulkomaat

Syksyn aikana uutisissa on kerrottu kaksi lääketieteen läpimurtoa rokoterintamalla. Elokuussa kerrottiin, ettö malariaan pitkään kehitteillä ollut rokote näyttäisi vihdoinkin antavan suojan tautia vastaan. Malaria sairastuttaa vuosittain noin 219 miljoonaa ihmistä, joista noin 660 000 kuolee. Syyskuun lopussa puolestaan uutisoitiin, että ykköstyypin diabeteksen eli juuri lasten sairastaman diabeteksen aiheuttajaksi on paljastumassa enterovirus, jota vastaan voidaan rokottaa.

Rokotteiden avulla maailmasta on hävitetty tai lähes kadotettu useita tauteja. Kaksi virusta on hävitetty kokonaan: isorokkoa aiheuttava variolavirus ja karjaruttoa aiheuttava rindepestvirus.

Isorokkoon keksittiin rokote jo 1700-luvun lopulla, kun Edward Jenner todisti, että lievempää tautia lehmärokkoa sairastavat eivät sairastu isorokkoon. Edward Jennerin keksimä rokotusmenetelmä oli itse asiassa maailman ensimmäinen rokote ja häntä pidetäänkin immunologian isänä. Jennerin menetelmä isorokkoa vastaan otettiin käyttöön Suomessakin jo 1802.

Viimeisin isorokkotapaus rekisteröitiin 1977 ja WHO julisti taudin kukistetuksi 1980. Isorokkoviruksen tiettävästi ainoat tunnetut näytteet ovat nykyisin erittäin tarkoin vartioituna vain Atlantassa Yhdysvalloissa ja Moskovassa Venäjällä sijaitsevissa tutkimuslaboratorioissa.

– Karjarutto oli eläintauti, mutta sillä oli merkittävä vaikutus ihmisiin, sanoo lääketieteen historiaa tutkinut dosentti Heikki Vuorinen, Helsingin yliopiston kansanterveystieteenlaitoksen Hjelt-instituutista.

Tuhoisa karjaruttoepidemia tappoi eläimiä Euroopassa 1700-luvulla. Karjarutto aiheutti nälkäkuolemia erityisesti Etelä- ja Itä-Afrikassa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa ja heikensi näin yhteiskuntia, jotka olivat sitten hauraita eurooppalaisten kolonialistien saapuessa, Vuorinen sanoo.

Rindepest-virukseen kehitettiin rokote 1960-luvulla ja FAO julisti 2010 karjaruton hävitetyksi. Viimeisin tapaus oli Keniassa 2001.

Sekasorrolla suurin vaikutus

Vuorinen huomauttaa, että tautien häviämiseen vaikuttavat rokotteiden lisäksi muutkin asiat.

– On monista seikoista kiinni, miksi taudit häviävät tai vähenevät hurjasti.

– Hyvinvoinnin säilyminen yhteiskunnassa on pienestä kiinni. Yhteiskunnallinen sekasorto on väestölle aina kaikkein tuhoisin. Syyria yksi esimerkki tästä ja Irakissa muun muassa kolera levisi sodan aikana. Euroopassakin hankala talouskriisi on aiheuttanut terveydelle vaarallisia uhkia, Vuorinen muistuttaa.

Yksi esimerkki on malaria. Malaria hävisi Kreikasta 1970-luvun alussa. Nyt Kreikassa on kuitenkin taas kotoperäinen malaria. Hyttysten levittämä malaria palasi Kreikkaan todennäköisesti siirtotyöläisten mukana, jotka ovat joutuneet asumaan Kreikassa huonoissa oloissa. Laajoja hyönteismyrkytyksiä ei ole enää järjestetty, joten tauti on pystynyt leviämään.

Suomeen malaria tuskin koskaan enää palaa.

– Elintaso on paljon aiempaa korkeampi, on kaupungistuttu, edes ilmastonmuutos tuskin saa sitä aikaan ellei nyt täydellistä katastrofia tapahdu, Vuorinen luettelee.

Ravitsemus ja elinolot ovat nykyisin aivan toisenlaisia kuin aiemmin – erityisesti länsimaissa mutta myös monin paikoin kehitysmaita.

– Sodan jälkeen syntyneellä sukupolvella puolustuskyky tauteja vastaan on parempi kuin millään aiemmalla sukupolvella, Vuorinen vertaa.

Esimerkiksi historian hämärissä pelottaneet lepra eli spitaali sekä tuberkuloosi eivät ole enää maailmanlaajuinen uhka tästä syystä. Ne myös tarttuvat huonosti, varsinkin jos vastustuskyky on valmiiksi hyvä. Luonnollisesti lääkkeetkin ovat kehittyneet.

Myöskään pelottavan kuuloinen paiserutto ei ole juuri enää uhka. Keskiajalla paiserutto tappoi kolmasosan eurooppalaisista, mutta nykyisin tauti on hävinnyt käytännössä kokonaan. Siihen on oikeastaan kaksi tärkeää syytä: se on zoonoosi eli se leviää eläinten, tässä tapauksessa jyrsijöiden kautta. Koska hygieniataso on parantunut huomattavasti, rotat ja niiden kirput eivät kiusaa enää samalla tavoin kuin keskiajalla.

Toisaalta rutto on bakteerin aiheuttama eli antibiootit purevat siihen hyvin, jos hoito saadaan aloitettua alussa. Näin rutto ei ehdi levitä epidemiaksi. Paiseruttoa tavataan tosin vieläkin silloin tällöin varsinkin sen alkuperäisillä syntysijoilla Euraasian aroilla. Viimeksi syyskuussa murmelista levinnyt paiserutto tappoi paimenpojan Kirgisiassa.

Järjestäytyneissä yhteiskunnissa rokotuskampanjatkin ovat luonnollisesti säännöllisempiä kuin sekasortoisissa. Rokotteiden avulla esimerkiksi tuhkarokko on käytännöllisesti katsoen kurissa. Suomi on ollut etulinjan maita tuhkarokkorokotuksissa. Myös vihurirokko on häviämässä.

Polio aiheuttaa pähkäilyä

Polio sen sijaan on ollut kovasti ongelmallisempi nyhdettävä. WHO asetti tavoitteekseen poistaa taudin maailmasta 2006 mennessä. Se ei aivan onnistunut. Tautia esiintyy kotoperäisesti nykyisin ainoastaan kolmessa maassa maailmassa. Viime aikoina huolestuttavia epidemioita on kuitenkin puhjennut, esimerkiksi Lähi-idässä aivan Euroopan porteilla.

Vuorisen mukaan polion yksi ongelmista on viruksen hankaluus. Polioviruksia on 12 alatyyppiä, joista kolme aiheuttaa taudin. Vuorisen mukaan villi kakkostyyppi on käytännössä jo hävitetty, mutta ykköstyyppiä leviää yhä siellä täällä.

– Polion ongelma on, että virusta voi levittää vaikkei itse ole sairastunut. Oireettomia kantajia on havaittu yksittäisinä muun muassa Sveitsistä ja Australiasta.

Virus voi päätyä ulosteiden mukana esimerkiksi viemäriveteen ja levitä sitä kautta. Suomessakin poliota on havaittu viemärivedessä Tampereella.