Auton lämmittäminen oli ennen vaarallista ja aikaavievää puuhaa - hehkuvasta hiilloksesta kaasuliekkeihin

Tämän päivän autoilijalla on naurettavan helppoa. Hyvin vähällä vaivalla saa pakkasaamunakin autonsa hyrähtämään käyntiin kertastarttauksella ja sisällä on miellyttävän lämmintä. Ennen moottorit lämmitettiin ajan kanssa hiilillä ja kaasulla.

ilmiöt
Lämmityspistoke
YLE

Nykyään auton mootorin lämmittäminen on nopea operaatio. Pistokkeen kytkemiseen menee hetki. Mutta ennen oli toisin.

- Lämmitykseen sai varata hyvinkin tunnin tai kaksi, muistelee ikänsä autojen kanssa tekemisissä ollut kajaanilainen yrittäjä Raimo Forsberg.

Ensin poltettiin riittävästi puuta metalliastiassa. Kun saatiin riittävä hiillos, astia hiissattiin moottorin alle.

Raimo Forsberg

Vielä 60-luvulla, kun lohkolämmitin oli tuntematon keksintö, dieselmoottorit saatiin hyrräämään kovina pakkasaamuina hiilillä.

- Ensin poltettiin riittävästi puuta metalliastiassa. Kun saatiin riittävä hiillos, astia hiissattiin moottorin alle. Keulan päälle nakattiin vielä peitto, että lämpö ei karannut. Sen jälkeen kepin nokkaan kiepautettiin polttoaineeseen kasteltua trasselia tai kangasta, ja ei kun käynnistämään, Forsberg kertoo.

Työlääseen lämmitysoperaatioon tarvittiin myös vähitään kaksi henkeä.

- Kun imusarjan päältä otettiin ilmansuodin pois, siirtyi toinen starttaamaan, kun taas toinen piti palavaa keppiä imusarjan päällä. Eli kuuma ilma imastiin sinne imusarjan ja saatiin moottori käyntiin. Kun moottorin käynnistyoperaatio oli niinkin työläs, ei moottoria turhaan sammutettu vaikkapa ruokatunnin ajaksi, nauraa Raimo Forsberg.

Kosaania ja kuumaa vettä

Mottorin esilämmittäminen hiilellä oli hidasta puuhaa, ja niinpä kaasu korvasikin hiilen. Suomalaiseen puhekieleen vakiintui käsite "kosaani", joka tuli Kosan merkkisestä nestekaasusta.

Kosaanilla lämmittäminen oli nopeampaa, mutta kyllä sillä monta tulipaloakin saatiin aikaiseksi.

Raimo Forsberg

- Kosaanilla lämmittäminen oli nopeampaa, mutta kyllä sillä monta tulipaloakin saatiin aikaiseksi. Lepattava liekki kun ylsi joskus sähköjohtimiin, ja jos moottorissa oli polttoainevuotoja, niin monenlaistahan sitä sattui, Forsberg naurahtaa.

Rajan takana Kostamuksessa 80-luvulla useamman vuoden työskennellyt Raimo Forsberg tutustui myös itänaapureiden tapaan lämmittää autonmoottorit talvella.

- Talvella nuotiolla istui iso määrä ukkoja, ja nuotiossa oli iso 200 litran pytty täynnä vettä. Kun vesi kiehui, niin sitä kiehuvaa vettä sitten kaadettiin jäähdytysjärjestelmään. Tapa oli tuttu Venäjällä myös muuallakin kuin Kostamuksessa. Yksi työntekijöistäni on kotoisin 4000 kilometrin päästä Omskista, ja sielläkin kuumavesitekniikka on tuttua, Forsberg kertoo.

Siirtyminen uuteen tekniikkaan

Aikanaan hiili ja kaasu moottoreiden lämmittäjänä korvattiin sähköllä, mutta alku oli hieman hankalaa.

Ensimmäiset letkulämmittimet tulivat muistaakseni joskus vuoden -63 paikkeilla, ja kyllähän niitä hieman huuli pyöreänä katsottiin.

Raimo Forsberg

- Ensimmäiset letkulämmittimet tulivat muistaakseni joskus vuoden -63 paikkeilla, ja kyllähän niitä hieman huuli pyöreänä katsottiin. Niissä oli aluksi se ongelma, että asennusohje oli väärä. Ohjeessa käskettiin lämmittää ylävesiletku. Siitä seurasi se, että moottori ei kunnolla lämminnyt, ja sitä ajateltiin, että eihän näistä ole mihinkään. Sitten huomattiin, että oikea lämmityskohde olikin alavesiletku ja sittenpä homma alikoikin toimimaan, Forsberg muistelee.

Nykyään lohkolämmitin löytyy lähes jokaisesta suomalaisesta autosta, ja yhä useammassa on myös sisälämmitin.

- Minä olen autoillut vuodesta -63 lähtien, ja nykyään, jos lämpötila painuu nollan tietämiin, niin kyllä minä sen pari tuntia pidän autoa johdon nokassa. Samalla sisälämmitin on myös päällä. On se niin mukava istahtaa lämpimään autoon, Raimo Forsberg naureskelee.