Kummitukset eivät juuri kammota suomalaisia - arkipäivän taikausko taas on sitkeää

Kansanomainen uskonnollisuus ei juurikaan korostu Pohjoismaissa toisin kuin katolisissa ja ortodoksisissa maissa. Siitä on jäljellä vain ritualistisia tapoja, kuten hautakynttilät. Kummituksiin uskoo vain noin joka kymmenes suomalainen.

Kotimaa
Kuoleman viikatemieheksi pukeutunut Halloween-juhlissa.
Adam Warzawa / EPA

Viime lauantaina vietettin pyhäinpäivää. Perinteisen kansanuskon mukaan kummitukset ja esi-isien henget liikkuvat maan päällä juuri tähän aikaan – jolloin maatalousyhteiskunnassa aikoinaan vietettiin myös sadonkorjuun ja luonnon kuoleman juhlaa kekriä.

Nykyisessä yhteiskunnassa kummituksilla ei kuitenkaan näytä juuri olevan sijaa. Vuonna 2011 julkaistun tutkimuksen mukaan 14 prosenttia vastaajista uskoi "kuolleiden esivanhempien yliluonnollisiin voimiin". Tästä kolme prosenttia sanoi, että edesmenneillä on varmasti yliluonnollisia voimia ja 11 prosentin mukaan kyvyt ovat todennäköisiä.

Kansainvälisessä vertailussa Suomessa usko kummitteleviin esi-isiin oli häntäpäässä. Eniten esi-isien kykyihin haudan takaa uskottiin Taiwanissa, Etelä-Afrikassa ja Turkissa, joissa yli puolet vastanneissa uskoi niihin. Usko oli kovaa myös katolisissa maissa Filippiineillä, Meksikossa ja Chilessä. Euroopan maista kärkipäähän sijoittui vain Ukraina.

– Suomalaisten usko kummituksiin on varsin pientä. Pohjoismaissa ollaan kaikkein skeptisimpiä henkiolentojen suhteen. Taustalla on luterilainen traditio: katolisissa ja ortodoksisissa maissa esimerkiksi pyhimysten palvonta ja muut kansanomaiset tavat ovat säilyneet enemmän kuin luterilaisuudessa, jossa niitä on pidetty epäilyttävänä alusta saakka, arvioi Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kimmo Ketola.

Vuoden 2004 Kirkkomonitor-tutkimuksessa 11 prosenttia suomalaisista ilmoitti pitävänsä kummitusten olemassaoloa vähintään todennäköisenä. Vuoden 2011 Gallup Ecclesiastica -kyselyssä kuolleeseen ihmiseen yhteydessä sanoi olleensa 7,5 prosenttia vastanneista suomalaisista.

– Kansanomaisesta uskonnosta on jäänyt lähinnä joitain ritualistisia tapoja, kuten pyhäinpäivänä haudoille vietävät kynttilät, Ketola muistuttaa.

Populaarikulttuuri levittää aaveita

Kummitususko vaikuttaisi kuitenkin palaavan Pohjoismaihinkin. Svenska Dagbladet -lehden viime vuonna Ruotsissa teettämässä tutkimuksessa joka viides vastaaja uskoi kuoleman jälkeiseen elämään ja sanoi aistineensa kuolleen henkilön läsnä.

Uskontotieteiden professori Liselotte Frisk sanoi tuolloin, että nykypäivän populaarikulttuuri vahvistaa uskoa yliluonnolliseen. Kummitteluun uskoi vuoden 2012 ruotsalaistutkimuksessa 21 prosenttia, kun vastaavan kaltaisessa kyselyssä 15 vuotta sitten osuus oli 17 prosenttia. Naisista 20 prosenttia sanoi olleensa yhteydessä kuolleeseen henkilöön tai aistineensa sellaisen läsnäolon. Ruotsalaismiehistä vastaava luku oli 11 prosenttia.

Yhdysvalloissa puolestaan kummituksiin uskoo iso joukko ihmisiä. Viime vuonna Huffington Post -lehden teettämän kyselyn mukaan peräti 45 prosenttia vastanneista uskoi aaveisiin. Myös aiempina vuosina tehdyissä kyselyissä luku oli samansuuntainen.

Esineillä ajatellaan olevan yliluonnollisia kykyjä

Kummitteluun uskovia yhdistää intuitiivinen ajattelu siitä, että on olemassa henkiolentoja, joille ei ole biologista olomuotoa.

– Taustalla ovat tiedostamattomat ajatukset elottomien ja elollisten asioiden kykyjen sekoittumisesta. Ajatellaan, että ei-ihmiset saavat aikaan samanlaisia asioita kuin ihmiset, esimerkiksi että patsas kuulisi rukoukset, selittää yliluonnollista ajattelua tutkinut yliopistonlehtori Marjaana Lindeman Helsingin yliopiston psykologian laitokselta.

Kaikesta luterilaisesta rationalismista huolimatta arkipäiväinen taikausko elää silti suomalaisissakin. Peilin rikkominen hermostuttaa tai puuta saattaa koputtaa sitä sen kummemmin ajattelematta. Onnennumeroihin uskotaan vähintään lottolapun yhteydessä.

Elottomien esineiden maagisten kykyjen voimaa voi testata yksinkertaisella kokeella. Ota valokopio valokuvasta, joka esittää lastasi, rakasta lemmikkiä, puolisoa tai muuta läheistä henkilöä. Ota sitten puukko ja iske sillä paperia. Tuntuuko pahalta? Pystytkö edes? Kuvan tuhoaminen on vaikeaa, vaikka kuinka hyvin järjellä tietää, että se on vain ja ainoastaan paperi. Paperi ei voi vahingoittaa sitä esittävää henkilöä. Vai voiko?