Lastenpsykiatri Sinkkonen: Anna lapsen leikkiä vauhdikkaasti

Jos lapsen toimintatarmo tukahdutetaan, riski aggressiivisuuteen voi lastenpsykiatrin mielestä kasvaa. Tabletin lastenpeli ei pura lapsen energiaa ollenkaan samalla tavoin kuin motorinen leikki.

Lastentarhanopettaja Elsa Huttunen ja lastenpsykiatri Jari Sinkkonen.
Lasten aggressiivisuus kuuluu monen perheen ja päiväkodin arkeen. Mutta mikä on normaalia agressiivisuutta ja mikä ei ? Entä mitä vanhemmat voivat sille tehdä? Lasten psykiatri Jari Sinkkonen korostaa, että lasten pitää saada purkaa tunteitaan liikkumalla.

Yli 30 vuoden uran tehnyt lastenpsykiatri Jari Sinkkonen väittää, että nykylapsista välittyy ennennäkemätön räjähdysherkkyys.

Yksi selittävä tekijä on paikoillaan oleminen. Juoksentelu hippasilla päättyy monesti vanhemman rauhoittumiskäskyyn, kun taas vaikkapa tabletilla lastenpelin parissa istuskelu pitää pienokaista kiehtoutuneena aloillaan.

– Lapset lakkaavat leikkimästä nykyään. Yksi kanava aggressiollehan ovat sellaiset leikit, joita aikanaan puolustin: ropet ja polet ja tällaiset, joissa juoksennellaan ympäriinsä ja puretaan sitä motoriikan kautta, Sinkkonen sanoi Ylen aamu-tv:ssä.

Sinkkonen on toistuvasti varoitellut liiasta ruudun tuijottelusta digipelien ääressä. Nykyisin etenkin pojat ovat Sinkkosen mielestä liikaa video- ja tietokonepelien parissa eivätkä tarpeeksi erilaisten vauhdikkaiden leikkien tuoksinassa.

– Se on yksi kanava purkaa toimintatarmoa. Jos se tukahdutetaan, on riski, että se purkautuu häiriköintinä ja muuna aggressiivisuutena.

Samaa mieltä on lastentarhanopettaja Elsa Huttunen. Usein kasvattajia arveluttaa antaa lapsen säntäillä. Aloillaan pitäminen näkyy kuitenkin lapsen mielialassa nopeastikin.

– Pelottaa se, että lapselle tapahtuu jotakin – totta kai pelottaa. Mutta eihän lapsi opi, jos ei pääse kiipeilemään omien taitojen mukaan, Huttunen antaa esimerkiksi.

– Päiväkodissakin näkee, jos ei aamupäivällä ole käynyt ulkoilemassa.

Jossain määrin lasten aggressiivisuus on myös sallittava, lastenpsykiatri Sinkkonen korostaa.

– Se kuuluu oman minän kehitykseen ja tilan raivaamiseen itselle. Kaikki tämä on mitä parhainta kehitystä, mutta totta kai se ottaa pattiin vanhempia.

Sinkkosen mukaan yksi keino rauhoittaa lapsen elämää on suojella liialta muutokselta, "ääneltä ja vimmalta". Kännykkää räpläten ja monine rientoineen aikuinen tulee helposti vetäneensä myös lapsen oman elämänsä kiireeseen.

– Kaikki on niin paljon hektisempää. Emme ymmärrä että lapsi on kvalitatiivisesti, laadullisesti erilainen olento – hän ei ole minikokoinen aikuinen. Hänen keskushermostonsa on ihan höttöä ja keskeneräinen, ja häntä pitää hirveän paljon suojella, Sinkkonen ohjeistaa.