Pekka Uotila: Mitä Runousoppi kertoo projektityöstä?

Koulukielioppi on johdonmukainen ja kaunis, mutta harva meistä kieliopinmukaisesti puhuu. Monet muutkin teoriat ihmisen toiminnasta ovat kauniita, mutta ne eivät ole aina järin toimivia käytännössä. Yksi sellainen ihmisen toimintaa ohjaava ja kuvaava malli on teoria projekteista. Projektiteoria on kaunis ja selkeä, mutta se ei aivan vastaa arjen kokemusta monimutkaisesta ja ristiriitaisesta työelämästä.

tiede
Pekka Uotila
Pekka UotilaAlma Uotila

Siksi onkin hämmästyttävää, että suuri osa kehittämistyöstä perustuu projektiteoriaan.

Ongelman ydin on ikiaikainen. Sitä selittää hyvin Aristoteleen yli kaksituhatta vuotta vanha kuvaus tragedian ja eepoksen eroista. Aristoteles totesi Runousopissaan, että rakenteeltaan selkeä tragedia kuvaa huonosti todellisuutta, mutta sitä on mukavampi seurata teatterissa. Sen sijaan eepos kuvaa hyvin todellisuutta, mutta harva jaksaa seurata eepoksen sotkuisia ja rinnakkaisia juonenkäänteitä. Samasta asiasta on kyse projektiteorian suhteessa kehittämistyön todellisuuteen.

Projektiteoriaa on viime vuosina yhä enemmän moitittu irtaantumisesta käytännön työelämästä. Teoria projektista koneena, joka jalostaa ideoita annetuilla resursseilla on kaunis. Voidaan kuitenkin kysyä, onko se toimiva?

Useissa projektiteoriaan kriittisesti suhtautuvissa tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota siihen, että projektien pitkälle viedyn kontrollin ja yksityiskohtaisen suunnittelun vaatimus heikentävät mahdollisuuksia saada aikaan uusia ja kiinnostavia tuloksia. Esimerkiksi uuden kehittämisessä projektiteorian tiukka noudattaminen ei välttämättä tuota parhaita tuloksia.

Projektiteorian ydin on siinä, että lopputulos tiedetään ennen kuin toimeen tartutaan. Sitä vastoin hyvä kehittämistyö tuottaa joskus tuloksia, joita ei osattu etukäteen odottaa. Odottamattomat tulokset johtuvat siitä, että ihminen muuttaa ympäristöään koko ajan. Muutoksia havaitessaan ihminen muuttaa myös omaa toimintaansa. Päämäärät vaihtuvat nopeasti ja kun päämäärä on muuttunut, keinotkin vaihtuvat. Ihminen kertoo parhaat tarinat tekemisistään, ei alkuperäisistä aikomuksistaan. Perinteinen projektiteoria olettaa päinvastoin.

Muutosten toteuttamisessa projekti on sen sijaan erinomainen väline. Melkein kaikki ihmisen muutoskertomukset ja jännittävät seikkailut ovat rakenteeltaan projektikertomuksia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki kehitys tapahtuisi vain projekteissa. Hyvien ja innostavien kehityskertomusten eli menestyneiden projektien taustalla on suuri määrä kokeiluja, yrityksiä ja erehdyksiä – tai Runousopin sanaston mukaan – eepos, jonka tarinoista ja sankareista vain osa tulee tunnetuiksi.

Runousopin näkökulmasta voi ajatella, että koulutusorganisaatioiden ja muiden kulttuurilaitosten tehtävänä on huolehtia siitä, että mahdollisimman monella on jotakin kerrottavaa ja halu löytää uutta. Avoin, vapaa ja kannustava oppimiskokemusten ja kokeilujen eepos luo pohjaa mieleen jääville ja suuria yleisöjä kerääville kertomuksille. Kiinnostavia uutuuksia syntyy, kun on mahdollisuuksia tehdä rohkeita kokeiluja kannustavassa ja kriittisessä ilmapiirissä.

Tämän vuoksi korkeakouluissa pohditaan alati ratkaisuja siihen, siitä miten uutta luova ja monimuotoinen sivistystyö saadaan parhaalla mahdollisella tavalla yhdistettyä nykyaikaiseen projektiorganisaatioon.

Pekka Uotila

Kirjoittaja on filosofian tohtori, joka toimii tutkimusjohtajana Mikkelin ammattikorkeakoulun sähkö- ja informaatiotekniikan laitoksella

Kirjoitus on osa Yle Etelä-Savon Tiedon väärti -kolumnisarjaa