Kymmenettuhannet työttömät ovat turhautuneena luopuneet työnhausta

Joka kuukausi 30 000 työtöntä jättää hakematta työtä, koska ei usko pääsevänsä töihin. "Pitääkö kohta lähteä Rotuaarille nälkälakkoon?" kysyy työtön.

Kotimaa
Ihmisiä kadulla.
Yle

Työtön oululainen tradenomi Jonna Helavirta, 26, teki kesällä päätöksen. Hän päätti luopua työnhausta.

– Kun ei tullut tuloksia, ajattelin, onko työnhaussa mitään järkeä? Helavirta kertoo.

Tilastokeskuksen tilastoja yhdistelemällä selviää, että tänä vuonna 30 000 työtöntä on kuukausittain jättänyt turhautuneena hakematta työtä, koska ei usko saavansa töitä. Ilmiö on tunnettu jo pitkään, mutta työnhaun turhautuneina lopettaneiden määrä on kasvussa.

Asia liittyy niin sanottuun piilotyöttömien määrään. Piilotyöttömiksi lasketaan kaikki työttömät tai työvoiman ulkopuolella olevat, jotka haluaisivat työtä, mutta eivät ole viimeisen neljän viikon aikana hakeneet aktiivisesti töitä. Vuonna 2011 piilotyöttömiä oli keskimäärin 91 000 kuukaudessa. Vuonna 2012 piilotyöttömien määrä kasvoi keskimäärin 96 000:een kuukaudessa. Tämän vuoden toisella neljänneksellä Suomessa oli 103 000 piilotyötöntä.

Tilastokeskuksen haastattelututkimuksella on selvitetty, että pyöreästi kolmannes piilotyöttömistä ei hae töitä, koska he eivät usko mahdollisuuksiinsa tämänhetkisessä taloustilanteessa.

Vaikka työnhaun vaikeus harmitti Jonna Helavirtaa kesällä, hän aktivoitui pian uudelleen.

– Jos vain olen kotona enkä hae töitä, kukaan ei tule sitä minulle tarjoamaan, hän tuumii.

Sisäänpäin kääntynyt ei saa töitä taantumassa

Vielä pari vuotta sitten hankolaisella Stacy Siivosella oli hyvin töitä. Sisäänpäin kääntyneeksi itseään kutsuva nelikymppinen Siivonen putosi pois kokopäivätöistä, kun taloustilanne alkoi näyttää huonolta. Hänellä on pöytälaatikossa useita niin sanottuja nollasopimuksia, mutta vain hyvin vähän konkreettisia tuloja.

Siivonen on tehnyt paljon töitä henkilökohtaisena avustajana. Kunnat karsivat näitä menoja, eikä yksityisillä ihmisillä ole varaa palkata avustajaa omilla rahoillaan. Tilanne on siis Siivoselle hankala.

– Lastentarhassa olin aina se, jota ei huolittu leikkeihin. Koulussa olin tosi epäsuosittu oppilas ja useimmiten yksin välitunnilla. Kun haen töihin, miten voin odottaa, että nyt työpaikan tiimi kohtelisi minua jotenkin eri tavalla? Siivonen kysyy.

Malmin toimintakeskuksen toiminnanohjaaja Sini Heino-Mouhu kuvailee työnhakua työhaastatteluvetoiseksi. Jos ei pärjää haastatteluissa esimerkiksi ujouden takia tai ei muuten vain sovi työnantajien hakemaan hyvän tyypin rooliin, työpaikan saaminen on vaikeaa.

Siivonen kertoo myös, että kun työnantajalle selviää, että hän on "jokin muu kuin hetero", se on heti pitkä miinus työnhaussa. Hän arvostelee työnantajia asenneongelmasta.

Sata työhakemusta ei ole riittänyt

Oululainen Jonna Helavirta laskee lähettäneensä puolentoista vuoden työttömyyden aikana satakunta työhakemusta eri firmoihin. Hän on päässyt toistaiseksi vain muutamaan haastatteluun. Eräässä haastattelussa hän oli jo toisella kierroksella, mutta ei silti tullut valituksi.

Helavirta ottaisi vastaan mitä tahansa työtä.

– Minä olen tosi hyvä missä vain, minkä joku minulle opettaa, hän sanoo.

Erityisen mieluisia olisivat työpaikat hotelleissa. Edes järjestelmällinen hotellien pommittaminen työnhakukirjeillä ei ole tuottanut tulosta.

– Motivaation määärä vain kasvaa koko ajan. Ajattelen, että sitten kun löydän jonkun paikan, puurran siellä itseni uuvuksiin, Helavirta naurahtaa.

Hänkin on kohdannut työmarkkinoilla asenneongelmaa.

– Varsinkin pitkään työelämässä olleet ihmiset ovat sitä mieltä, että eihän tässä muuta kuin vain menee töihin. He ovat joskus 1970-luvulla vain kävelleet töihin. Se ei valitettavasti enää nykypäivänä onnistu samalla tavalla. On työnantajien markkinat, työnantajat saavat poimia parhaat päältä.

It-alakaan ei takaa työpaikkaa

Malmin toimintakeskuksen Sini Heino-Mouhu tekee jatkuvasti töitä ihmisten kanssa, jotka eivät saa työpaikkaa vapailta työmarkkinoilta. Hän näkee työssään ainakin kaksi selvää työllistymisen estettä. Yli 55-vuotiaissa on paljon sellaisia, jotka ovat ajautuneet it-alalle ja oppineet työssä. Vuosien varrella teknisen kehityksen vauhti on kiihtynyt. Nuoret koulutetummat osaajat ovat tulleet ja syrjäyttäneet yli 55-vuotiaat.

Toinen työttömien ryhmä ovat nuoret.

– Varsinkin ammattikouluun hakeutuvat ovat todella nuoria joutuessaan miettimään, mitä heistä tulee isona, Heino-Mouhu kertoo.

– Ehkä nuori valitsee väärän alan. Ehkä hän huomaa sen koulua käydessään. Koulu ei tietenkään suju, kun motivaatio ei ole kohdallaan. Paperit eivät ole kovin hyvät. Tällaiset ihmiset eivät työllisty, vaikka heille tarjotaan koulutusta vastaavaa työtä. Työtä ei saa, kun ei oikeasti osaa.

Mitä pitkäaikaistyötön sitten voi tehdä?

Yle Uutisiin otti yhteyttä keskisuomalainen mies, joka ei halunnut haastatteluun omalla nimellään ja kasvoillaan. Hän kertoi selvinneensä pitkäaikaistyöttömyydestä elämällä käytännössä luontaistaloudessa. Hän hankkii suuren osan omasta ruoastaan itse metsästämällä, kalastamalla, viljelemällä ja keräämällä marjoja ja sieniä.

Jonna Helavirta on myös miettinyt radikaalia ratkaisua.

– Olen jutellut kavereiden kanssa, että jos mikään ei auta, pitääkö kohta lähteä Rotuaarille nälkälakkoon ja odottaa, että joku pelastaa meidät sieltä töihin!