Pelipedagogi päästäisi pelimaailman kouluun

Koulussa opettaja helposti tuomitsee pelaamisen, kun taas lapset tekisivät sitä kaiken aikaa. Ristiriita on suuri. Pelipedagogin mukaan opettajien ennakkoluulot ovat ongelma. Opettajien pitäisikin heittää ennakkoluulot roskakoriin ja nähdä, kuinka pelaamista voisi hyödyntää. Pelaaminen ei aina ole pahaksi.

Kotimaa
Kuvassa mies pelaa tablettitietokoneella
Jussi Rovio / Yle

Pelipedagogi Mauri Laakso on opettaja ja opettajien kouluttaja. Nykyään myös koulutusyrittäjä. Peliviikolla hän kiertää luennoimassa aiheesta "Pelien avulla kohti tulevaisuuden oppimista".

Mauri Laakso heittää pahan pallon nykyopettajille. Pelaamista ei kannata paheksua, eikä sitä kokonaan tuomita. Pelaaminen on huonossa käytössä tietysti silloin, jos lapsi valvoo pelin ääressä yökaudet, eikä jaksa käydä koulua. Peleistä olisi muuhunkin, kannustaa Laakso.

– Ei se paha ole, että nuoret pelaavat. Hehän ovat vihkiytyneet digimaailmaan, kommentoi Laakso, joka veisi asian monta askelta eteenpäin. Hän toisi pelimaailman mukaan kouluun.

– Kouluissa lapsia kannattaa peluuttaa. On paljon hyviä pelejä, kuten Afrikan tähti. Pistetään oppilaat suunnittelemaan omia lautapelejä. Hyvä oppituntikin voi olla peli. Jos se suunnitellaan hyvin, siinä on systeemi, tavoite, säännöt ja seurantajärjestelmä. Se voidaan rakentaa kiinnostavasti.

Sukellusvene luokkaan pelinä

Pelaaminen on alun perin lähtenyt liikkeelle todellisuuden mallinnuksesta.

– Kun emme voi tuoda sukellusvenettä luokkaan, pelaamme Red Novemberiä ja laitamme juopot merimiehet paikkaamaan rikkinäistä sukellusvenettä. Siinä opitaan neuvottelemaan ja olemaan vuorovaikutuksessa, heittää Laakso.

Hyvä oppituntikin voi olla peli. Jos se suunnitellaan hyvin, siinä on systeemi, tavoite, säännöt ja seurantajärjestelmä.

pelipedagogi Mauri Laakso

Opettajien kouluttaja yrittää vihkiä opettajia pelilliseen ajatteluun. Tehtävä on toisinaan vaikea, koska osalla opettajista on vahvoja ennakkoluuloja pelaamista kohtaan. Miten ennakkoluulot karsitaan, Mauri Laakso?

– Minä peluutan opettajia. Onnistumisprosentti on sata. Kaikki pelaamiseen syventyneet opettajat muuttavat suhtautumistaan myönteiseksi.

Miksi opettajien kannattaa murtaa ennakkoluulonsa? Eikö se riitä, että oppilaat jo pelaavat kotona kaiken aikaa?

– Kysymys on siitä, että me pelillistämme opetusta. Ei tasoja ja pisteitä, vaan ulkomaailman mallittamista. Ollaan joku toinen. Tutkitaan esimerkiksi, millaista on olla yrittäjänä. Sitten tuodaan se käytänne sieltä yrityksen tiimikokouksesta luokkaan ja pidetään esimerkiksi luokkakokous siihen tapaan, että tehdään päätöksiä yritysmaailman tapaan.

Kotileikki mallintaa todellisuutta

Esimerkiksi kolmevuotias mallintaa itselleen vaikeita käsitteitä leikkimällä kotileikkiä. Kaikki pelaavat jossain roolissa. On isiä, äitejä ja työrooleja.

Kouluttaja vinkkaa miettimään, miten pelaamiseen syttymistä voisi saada aikaan koulussakin. Moni pelaajahan on niin omistautunut pelaamiseen, että hän suhtautuu siihen intohimoisesti. On aivan liekeissä. Syttyminen olisi toivottavaa koulussakin.

– Kun me tutkimme mitä tahansa asiaa, siellä haaroittuvan puun kautta tulevat esiin kaikki opetussuunnitelman tavoitteet. Meidän pitäisi löytää ne tietoon liittyvät käytänteet ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvät käytänteet, että osaisimme tulevaisuudessa toimia tulevaisuuden vaatimusten mukaisesti, valaisee pedagogi Laakso.

Itse Mauri Laakso sanoo olevansa vain satunnainen pelaaja. Motiivina on löytää keinoja oppia asioita.

Pelipedagogi höystää vielä, että mobiilissa on pelaamisenkin tulevaisuus. Irtaudutaan konsoleista ja screeneistä. Tulevaisuuden tutkimuksen mukaan pelaajat haluavat kaduille, mutta muunneltuun todellisuuteen.