Jarmo Stoor – väkevällä kynällä ja kädellä

Jarmo Stoorin kirjailijatiehen ovat vaikuttaneet syvästi lapsuus lestadiolaisessa ympäristössä Pohjois-Lapissa ja työura Oulun seudun IT-ympyröissä. Äidin raiskaus varjosti hänen lapsuuttaan, ja nyt hän purkaa asiaa tuoreessa romaanissaan. Työn alla on teos, jossa kritiikki kohdistuu muun muassa Juha Sipilän ensimmäisen yrityksen työolosuhteisiin.

Ajankohtainen kakkonen
Pohjoisen kirjailija Jarmo Stoor kirjoittaa väkevästi niin lapsuudestaan lestadiolaisyhteisössä kuin Oulun seudun IT-maailmastakin.
Pohjoisen kirjailija Jarmo Stoor kirjoittaa väkevästi niin lapsuudestaan lestadiolaisyhteisössä kuin Oulun seudun IT-maailmastakin.Yle

Kun kädenväännön PM-hopeamitalisti kirjoittaa romaanin, sen on oltava väkevää kerrontaa. Eikä lappilainen Jarmo Stoor petä; uusimmassa romaanissaan Sieluhäkki kirjailija kertoo lestadiolaisen kotikylänsä karun tarinan. Ja lisää on luvassa. Valmisteilla olevassa kirjassaan Motelli Stoor ammentaa kokemuksistaan keskustajohtaja Juha Sipilän ensimmäisessä yhtiössä Solitra Oy:ssä 90-luvulla.

Oulussa nykyään asuvan Jarmo Stoorin uusimman romaanin Sieluhäkki perustana on Enontekiön Peltovuomassa jatkosodan aikana tapahtunut rikos. Siinä lestadiolaiskylän mies raiskaa Jarmon äidin – tämän ollessa kahdeksanvuotias pikkutyttö.

- Äitini ei koskaan selvinnyt tuosta tapahtumasta. Äitini pyrki suojelemaan minua kaikelta pahalta; väriaineet olivat kiellettyjä, en saanut juoda värillistä limukkaa, mitään terävää en saanut kantaa mukanani, minua kylvetettiin jatkuvasti. Jopa polkupyörä otettiin pois, kertoo Stoor.

Raiskaus uhrin syyksi

Kylän saarnamies pani raiskauksen Saatanan ja tytön syyksi, ja Suomen valtio vapautti raiskaajan, koska maa tarvitsi miestä sotaan. Äidin oli jäätävä kylälle.

- On minulla omiakin lapsuudenkokemuksia näiden lestadiolaissaarnaajien lähentelyistä. Minä selvisin siitä kirveen avulla.

Sieluhäkki on myös kuvaus yksilön voimasta joukkovoimaa vastaan.

- Mielestäni on traagista, että äitini tapausta ei koskaan selvitetty. Vieläkin lestadiolaispiireissä ilmi tulevat ikävät asiat käsitellään suljetuin ovin.

- Omassa elämässäni meni kauan, ennen kuin opin tulemaan ihmisten kanssa toimeen. Koulussa toimitin asiani nyrkein, onneksi myöhemmin opin tuntemaan kynän voiman. Sillä saa heikoillekin oikeutta.

”Ei niin suloinen myrkynkeittäjä”

Parhaillaan Jarmo Stoor kirjoittaa uutta kirjaa_ Motelli_. Siinä seikkaillaan mm. Jarmon entisen työantajan - keskustan puheenjohtajan - Juha Sipilän lestadiolaisessa maailmassa.

- Kun valmistuin automaatioteknikoksi 1990-luvun puolivälissä, olin muutaman kuukauden perehdyttämiskurssilla Juha Sipilän omistamassa tukiasemien suodattimia valmistaneessa Solitra-yrityksessä, kertoo Stoor.

Motellin yksi luku on – Arto Paasilinnaa mukaillen – ”Ei niin suloinen myrkynkeittäjä”.

- Solitralla suodattimet pestiin vaarallisella, syövälle altistavalla trikloorietyleenillä. Pesijöiden lisäksi muutkin työntekijät saivat niellä tätä myrkkyä, kun pestyt suodattimet tuotiin tuotantotiloihin kuivatettavaksi. Suojavarusteita ei siellä paljon käytetty, kertoo Stoor lähes 20 vuoden takaisista oloista.

- Yläkerrassa työntekijät tekivät juotostöitä lyijytinalla ilman kunnollista kärynpoistoa saati ilmastointia. Kesällä lämpöä oli siellä yli 30 astetta. Tila ei soveltunut työtilaksi lainkaan. Työsuojeluvaltuutetun pääsy tuotantohallin yläkertaan estettiin lastaamalla oven eteen laatikoita. Hänelle sanottiin, että tila toimi varastona, väittää Stoor.

- Sipilä oli omistajana ja toimitusjohtajana rautainen bisnesmies, Stoor muistelee.

Juha Sipilä: ”Eriskummallinen väite”

Ajankohtainen kakkonen pyysi Juha Sipilältä kommenttia Stoorin kertomaan viime viikolla. Sipilä toimitti kirjallisen vastauksensa maanantaina.

Sipilä kuvaa, kuinka hänen ensimmäinen yrityksensä Solitra Oy kasvoi alkuvuosina noin 100 prosenttia vuodessa.

- Avainhenkilöt, tilaresurssit, tuotantovälineet ja kaikki tekijät olivat tiukoilla, kirjoittaa Sipilä.

Sipilä toteaa, että tina-lyijyseoksen käyttäminen tuotteiden juottamisessa oli tuolloin ainoa toimiva mahdollisuus.

- Lyijyttömät juotteet tulivat vasta 10 – 15 vuotta myöhemmin. Juotoskäryjen poistamiseen tehtiin koko ajan töitä ja monenlaisia innovaatioitakin, muistaa Sipilä.

Tuotantotilojen kuumuuden hän myöntää.

- Se varmasti pitää osin paikkansa. Meillä kaikilla oli välillä kuuma, vaikka olosuhteita parannettiin koko ajan.

Tuotteiden pesemisestä Sipilä toteaa, että tuolloin käytössä ollut pesuaine vaati ehdottomasti hengityssuojainten käyttöä, mihin myös ohjeistettiin.

- Muistan, että nuoria ihmisiä piti välillä pakottaa käyttämään hankaliksi koettuja hengityssuojaimia, Sipilä kirjoittaa.

Stoorin väitettä siitä, kuinka työsuojelutarkastuksen yhteydessä olisi peitelty ongelmia, Sipilä pitää ”eriskummallisena”.

- Tämä ei soita mitään hälytyskelloja minulla eikä niillä henkilöillä, joille ehdin soittaa, hän toteaa.

Sipilän mukaan yritys teki vuosikausia ”erittäin hyvää yhteistyötä” työsuojeluviranomaisten kanssa. Yhtään vakavaa työtapaturmaa hän ei muista sattuneen.

Sipilä ihmettelee myös sitä, miksi Stoor ei aikanaan kertonut tapauksesta yhtiön johdolle.

- Takaan, että jos väite olisi totta ja siitä olisi tultu kertomaan, siihen olisi myös puututtu, kirjoittaa Sipilä.

Lue Juha Sipilän kommentit kokonaisuudessaan täältä (siirryt toiseen palveluun).

Henkilökuva kirjailija Jarmo Stoorista Ajankohtaisessa kakkosessa TV2:ssa tiistaina klo 21.00