Anna Perho: Raha tuo onnea

Saan ihottumaa aina, kun joku alkaa hurskastella, että raha "sokaisee" tai tekee ihmiset "sisältä tyhjiksi", kirjoittaa Anna Perho Yle Uutisten blogissaan.

Yle Blogit
Anna Perho
Anna PerhoVille Juurikkala

Kun Elop-hysteria oli kuumimmillaan, satuin kuulemaan radiosta ohjelman, jossa kaksi asiantuntijaa keskusteli bonusjärjestelmistä ja johtajien palkoista.

Puuttumatta keskustelun sisältöön sinänsä korvaani särähti kohta, jossa toinen dosentti sanoi, että palkkaerot aiheuttavat työpaikoilla kateutta ja laskevat työmotivaatiota.

Ällistyin miten itsestään selvänä kumpikin keskustelija tätä käytösmallia piti. Koska kaikki eivät tienaa yhtä paljon, on vain luonnollista viettää kolmasosa vuorokaudestaan nyrkit taskussa. Yhden taloudellinen menestys on toiselta pois, toisen tienaaminen estää etenemisen omalla uralla – näinhän se on.

Paitsi ettei tietenkään ole. Mutta ajattelemme asioista mielellään niin, koska suhteemme rahaan ja menestykseen on vuorattu erilaisilla tunteilla ja moraalisilla kerrostumilla.

Yksi suosituimmista ajatuksista on se, että taloudellista menestystä saavuttaneet ihmiset ovat automaattisesti moraalittomia ilkimyksiä, jotka eivät kykene ajattelemaan mitään muuta kuin rahaa. Se on yhtä totta kuin se, että kaikki ruotsinkieliset harrastavat purjehdusta tai että naisista ei ole johtajiksi.

Vai voiko vaikkapa Sofi Oksasen arvoa ajattelijana kiistää sen perusteella, että hän on nykyisin erittäin hyvätuloinen? Tai ovatko Supercellin kehittämisellä ja myynnillä rikastuneet yrittäjät ihmisiä, jotka eivät ymmärrä mikä elämässä on "todella arvokasta", kuten rahasta huolestuneet aina muistavat sanoa?

Saan myös ihottumaa aina, kun joku alkaa hurskastella, että raha "sokaisee" tai tekee ihmiset "sisältä tyhjiksi" (onneksi olen itse edelleen tulotasolla, joka mahdollistaa sen, että olen sisältä täysi ja syvämietteinen).

Itse asiassa vain riittävä toimeentulo ylipäätään mahdollistaa sen, että ihminen pystyy kurkkimaan sisustaansa. Muuten aika menee sen pohdiskelemiseen, miten elämästä selviäisi seuraavaan päivään.

Väitteeseen "raha ei tuo onnea" varaa onkin vain niillä, joilla on rahaa.

Ymmärrän tietenkin, mihin sanonnalla viitataan. On asioita, joita rahalla ei saa, kuten vaikkapa rakkautta tai terveyttä. Muutenhan Hollywood-tähtien rakkauselämä ei olisi niin sekavaa tai Steve Jobs ei olisi menehtynyt syöpään.

*Nuorempana ja hölmömpänä *teloin raha-asiani siihen pisteeseen, että olin lähellä menettää luottotietoni. En ole koskaan elämässäni ollut yhtä huolissani ja ahdistunut. Selvisin tilanteesta rimaa hipoen, jonka jälkeen suhtautumiseni rahaan muuttui. Itse asiassa koko elämänkatsomukseni muuttui.

Hylkäsin paitsi väitteen rahan merkityksettömyydestä myös fraasin siitä, että onni asuu "pienissä asioissa".

Olen toista mieltä. Onni asuu päin vastoin elämän isoimmissa asioissa; taloudellisen toimeentulon lisäksi ihmissuhteissa ja terveydessä. Kaikki asioita, joihin emme tietenkään pysty aina vaikuttamaan itse. Mutta niin kauan kuin voin, lupasin itselleni huolehtia näistä elementeistä niin hyvin kuin ikinä kykenen.

Siksi olen allergisoitunut höpötykselle, jossa väitetään että raha estää näkemästä mikä elämässä "on todella tärkeää."

Minäpä kerron mikä on tärkeää.

Olin viime keväänä Nenäpäivän kuvausmatkalla Nepalissa. Tapasin äärimmäisessä köyhyydessä eläviä ihmisiä, kuten 11-vuotiaan pojan, joka elätti äitinsä ja sisaruksensa työskentelemällä hiekkakaivoksessa.

Kysyin pojan äidiltä, mikä on hänen elämässään vaikeinta. "Se, että joudun miettimään joka aamu, lähetänkö pojan kouluun vai pitääkö hänen mennä töihin, että saamme illaksi ruokaa."

Hänelle esitettynä ajatus siitä, että materia tai raha – kuten koulunkäyntiin tarvittava kymmenen euron kuukausimaksu, lyijykynät, vihot tai koulupuku – ei tekisi onnelliseksi, olisi ollut käsittämätöntä hourailua.

On sellainenkin sanonta, jonka mukaan raha ei tuo onnea, mutta se poistaa epätoivon. Se on tärkeää.

Anna Perho
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja kolumnisti, joka on työskennellyt tv-tuottajana, radiojuontajana ja käsikirjoittajana.