1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Näyttämön kummitus ja teinipojan mummoasu päätyivät kansiin

Teatteritoimittaja Anne Välinoron kirjassa "Mikä rooli? Näyttelijä Tampereelta" ääneen pääsee kuusitoista eri ikäistä ja tyyppistä tamperelaisnäyttelijää. Kirjan sivuilla muistellaan niin toiverooleja kuin hieman yliluonnollisia kokemuksiakin.

kulttuuri
Näyttelijät Tuija Vuolle, Eila Roine, Aimo Räsänen, Ola Tuominen ja Mikä rooli! -kirjan toimittanut Anne Välinoro
Näyttelijät Tuija Vuolle (vas.), Eila Roine, Aimo Räsänen ja Ola Tuominen kertoivat tarinansa Anne Välinoron toimittamaa Mikä rooli! -kirjaa varten.Leena Peltokangas / Yle

Teatteritoimittajana tunnettu Anne Välinoro päätti tallentaa tamperelaisten näyttelijöiden tarinoita urastaan ja siihen johtaneista seikoista. Syntyi muistelmakirja Mikä rooli? Näyttelijä Tampereelta.

- Tamperelaisista näyttelijöistä ei ole juurikaan kirjoitettu kirjoja. Sylvi Salonen on päässyt kansiin, mutta kovin moni muu ei ole. Olen lyhytjänteinen ihminen, ja halusin saada pakettiin usemman ihmisen kerralla. Nyt katsoja voi selata kirjaa kohde kerrallaan, vaikka sen mukaan kenet on juuri nähnyt näyttämöllä, Anne Välinoro kertoo teoksen taustoista.

Kuudentoista eri-ikäisen ja näyttelijälaadultaan erilaisen persoonan haastattelut ja kertomukset eroavat toisistaan, mutta Välinoro näkee haastateltaviensa välillä myös tärkeän yhtäläisyyden.

- Kaikki tuntuvat olevan mielettömän innostuneita ja onnellisia työstään.

Teinipoika mummokostyymissä

Tampere-seuran julkaisemassa ja kaupungin kahden suuren teatterin kustantamassa kirjassa kerrotaan kommelluksia niin uran varrelta kuin sitä edeltäneiltä ajoiltakin.

"Tunnelmanparantajaksi" tiivistetyssä osiossa ääneen pääsee näyttelijä Aimo Räsänen, joka viihtyi roolivaatteissa jo murrosikäisenä.

- Jostakin syystä harrastin yläasteikäisenä pukeutumista kummallisiin vaatteisiin. Kuljin esimerkiksi mummon jakussa ja huivissa. Kerran veljeni antoi minulle oman vanhan nahkatakkinsa. Kun menin kouluun se ylläni, rehtori nappasi hihasta ja sanoi "Onpa nätti takki, Aimo, käytä tätä", Räsänen nauraa.

Hölöttäjät kertovat kaiken

Vaikka haastattelijana oli tiukkanakin kriitikkona tunnettu toimittaja, kertovat konkarinäyttelijättäret Eila Roine ja Tuija Vuolle olleensa haastattelutilanteessa rentoja ja vuolassanaisia.

- Kriitikkokin on ihminen, sen tässä huomasi. Olen hölöttäjäluonne. Kun istuin tuntitolkulla toimittajan kanssa, taisi kyllä kaikki tulla esiin. En korjannut omasta osiostani jälkikäteen mitään, Eila Roine hymyilee.

Tuija Vuolteen osio lähtee liikkeelle räväkällä kuvauksella siitä, millainen naistenkaataja Vuolle uskoisi olevansa, mikäli olisi mies.

- Minulla on tuo sama hölöttämisen ongelma. Ei tullut mieleen lähteä kiertelemään ja kaartelemaan. Mietin kyllä jälkikäteen, miksi aina tulee kerrottua kaikki, Vuolle naureskelee.

Veistäjä ilmestyi näyttämölle

Yksi kirjan erikoisimmista muistoista liittyy Tampereen Teatterin Kolme muskettisoturia-esitykseen vuonna 1987. Näyttelijä Ola Tuominen arvelee, että hänet saatetaan kirjan julkaisemisen jälkeen leimata huru-ukoksi, niin kummallisesta tapahtumasta on kyse.

- Muskettisotureiden näytös oli loppusuoralla ja olimme mestaamassa Miladya. Yhtäkkiä näyttämölle minun ja yleisön väliin ilmestyi Olavi Veistäjän hahmo eräänlaisena hologrammina. Näin myös katsomossa kirkkaan valon.

Näytöksen jälkeen Tuominen kävi tarkistamassa valomiehiltä, miksi katsomossa oli käytetty spottivaloa.

- Valomiehet sanoivat, ettei mitään ylimääräistä valoa ollut. Kysyin, kuka mahtoi istua näkemälläni valaistulla paikalla. He sanoivat, että Olavi Veistäjä istui siinä. Minä totesin vain, että niinpä tietysti, minä näinkin hänet jo vähän lähempää. Se oli kyllä teatterikokemus vailla vertaa, Tuominen muistelee.

Lue seuraavaksi