Ekoteologi: Pyhyys on metsässä

Kontiolahtelainen pappi, teologian tohtori Pauliina Kainulainen löytää pyhyyttä yhtä lailla kirkosta kuin metsästä. 'Metsän teologia' - teoksen kirjoittajan mielestä yhteys metsään hoitaa suomalaisen sielua. Hän toivoo kulutusriippuvuuden vastapainoksi kohtuuden kulttuuria - myös metsänhoidossa.

Kotimaa
Metsän puita
Yle

Teologian tohtori Pauliina Kainulaisen kirjoittama kirja Metsän teologia valittiin Kanava-tietokirjapalkinnon kymmenen finalistin joukkoon. Palkinto jaettiin lokakuun lopulla, sen sai Petteri Pietikäinen Hulluuden historia -teoksestaan. Kainulaiselle oman teoksen päätyminen kymmenen finalistin joukkoon oli mieluisa yllätys.

- Olin erittäin iloinen ja erittäin yllättynyt. Usein kun tällaisista teologisista teemoista kirjoittaa, niin ei ne nyt välttämättä kovin suurta huomiota herätä. Tää oli kiva huomion osoitus. Se kannustaa minua jatkamaan näitä pohdintoja myös tulevaisuudessa, Kainulainen hymyilee.

Syvä ja pehmeä luontosuhde

Suomalaisille suhde metsään on aina ollut läheinen ja tärkeä.

- Varmaan se on ollut erityisen kiinteä muinaisina aikoina. Muistumia on säilynyt esimerkiksi suomalais-ugrilaisten kansojen kansanrunoudessa. En halua romantisoida sitä, elämä on ollut karua myös ja luonto on pistänyt ihmiset aika tiukille näillä seuduilla. Silti tunnistan toden siinä ajatuksessa, että on ollut syvä ja pehmeä luontosuhde. Sitä on vieläkin jäljellä, mutta näitä vieraantumisen askeleita, joita on tapahtunut ainakin tuhannen vuoden aikana, niitä on monenlaisia, Pauliina Kainulainen pohtii.

- On tämmöinen läntisen hyötyajattelun saapuminen, joka hyvin vahvasti tuntuu yhä esimerkiksi siinä miten me metsiä kohdellaan. Teknologia toi siihen uuden kierroksen vielä. Tehometsätalous on tuottanut paljon hyvinvointia Suomelle, mutta voiko se jatkua hamaan ikuisuuteen? Eikö se käänny pahoinvoinniksi jossain vaiheessa sekä ihmisen sielulle että luonnon monimuotoisuudelle, Kainulainen kysyy.

Suomalaisissa metsissä tulisi irtautua paperiteollisuuden tarpeisiin luodusta tehometsätaloudesta ja alkaa kasvattaa puut hyvin vanhoiksi, ainakin parisataavuotiaiksi. Tällainen konkreettinen uudelleen metsittyminen merkitsisi suomalaisille myös henkisesti ja hengellisesti uutta syntymää. (Pauliina Kainulainen; Metsän teologia)

Metsä hoitaa ihmistä

Harha-askelten jälkeen suhde luontoon näyttäisi Kainulaisen mukaan meidän ajassamme vahvistuvan.

- Metsä hoitaa meitä edelleen, metsänhoito-käsitteen voi kääntää myös niin päin. Meillä vielä on metsää ja meillä on mahdollisuus myös sitä suojella ja arvostaa. Hakeutua sinne ja olla vaan siellä. Kaiken kaikkiaan meidän pitäisi palauttaa takaisin ajatteluun luonnon pyhyyden taju. Se toisi sellaisen terveen rajan tajun ja tietyn koskemattomuuden luonnolle.

Pauliina Kainulainen iloitsee siitä, että suomalaiset viihtyvät luonnossa, sienestävät ja marjastavat ja nauttivat luonnon sadosta. Metsä myös tarjoaa mahdollisuuden rauhoittua.

- Ei ole mitään ristiriitaa ajatella metsää pyhänä paikkana. Kristitty voi aivan hyvin hakea hiljentymistä ja hengellistä ravintoa sekä esimerkiksi yksin luonnossa pohdiskellessaan ja sitten myös etsiytyen toisten kristittyjen seuraan eli kirkkoihin. Eri puolilla Suomea järjestetään ulkoilmajumalanpalveluksia, joista ihmiset pitää kovasti. Sinne tulee sellaistakin väkeä, joka jostain syystä ei mielellään tule sisälle kirkkoihin. Siinä on jotain sellaista, että se parantaa sitä sielun kuilua ja haavaa joka on pitkän ajan kuluessa syntynyt, Kainulainen sanoo.