Professori kannustaa laiskuuteen – löysien poistossa työelämästä lähti myös luovuus

Jos oma tavoite on ollut aina kattolistan tasolla, tee tietoinen muutos: pudota jalkalistan tasolle ja rupea huiskimaan. Ja kuinka ollakaan: suorituksen rentous voi tuoda työhön ihan uusia sävyjä. Näin neuvoo professori Juha T. Hakala, jonka uusin kirja haluaa lisätä laiskuutta. Sitä kautta löytyisi taas myös luovuus, hän uskoo.

Kotimaa
Juha Hakala
Ari Vihanta / Yle

Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen professorin Juha T. Hakalan oppien luulisi istuvan huonosti tehoyhteiskuntaan. Mutta ei – Hakala sanoo, että kirjan "Luova laiskuus – anna ideoille siivet" lähtökohtana oli juuri työelämän tiukkuus. Professori tarjoilee faktat: viime vuonna suomalaisista 104 000 oli yt-neuvottelujen kohteena ja 20 000 heistä sai kenkää.

– Työelämästä on otettu löysät pois, tehoja on saatava lisää. Kilpailullisuus, keskeytykset, ahdistus, kyynisyys – tällaiset ikävät asiat ovat tulleet yhä enemmän mukaan työelämään.

Hakalan mukaan kaikkien tutkimusten mukaan kuitenkin luovuus edellyttäisi hidasta, painovoimaista aikaa, jossa ajatukset saisivat syntyä ja kypsyä. Ristiriidasta on päästävä eteenpäin, ja tulokulmaa luovuuteen muutettava – siitä huolimatta, että olosuhteet ovat mitä ovat.

– Mitähän omasta pääkopasta tulisi ulos, jos malttaisi pysähtyä ja vähän tutkiskella, että voisiko se luovuus pesiytyä vaikka minussa? kehottaa Hakala pohtimaan.

Luovuus vaatii arkeen rytmisyyttä

Mutta miten laiskuus luovuutta synnyttää?

– Ajatus on siinä, että luovuus edellyttää tietynlaista rytmisyyttä arkeen. Ei pelkkää sata lasissa painamista, vaan taukoja. Eikä pelkästään taukoja, vaan erimittaisia taukoja. Tarvitaan lyhyempiä taukoja, mutta myös pidempiä taukoja, joita kutsun suvantokohdiksi. Niissä pitäisi ymmärtää olla tekemättä yhtään mitään. Silloin vain maataan rauhassa ja katsellaan kattoon ja annetaan ajatusten viilettää ja leijailla. Sieltä ehkä syntyy jotain odottamatonta, maalaa professori Juha Hakala.

Silloin vain maataan rauhassa ja katsellaan kattoon ja annetaan ajatusten viilettää ja leijailla. Sieltä ehkä syntyy jotain odottamatonta.

Laiskuuskaan ei tule annettuna, vaan siinä voi kehittyä. Taustalla ei saa olla minkäänlaista pakkoa: keskeistä on päästää irti kovista tavoitteista.

–Jos tavoite arkisessa työssä ollut aina kattolistan tasolla, tee tietoinen muutos: pudota tavoitetasoa jalkalistan tasolle ja rupea huiskimaan! Kuinka ollakaan, kun kova itselle asetettu ankara tavoite unohdetaan, suoritukseen tulee uudella tavalla rentoutta ja ikäväksikin koettu työrutiini saa ihan uusia sävyjä, kuvaa Hakala.

Härkäpäinen ahkeruus on pelaamista varman päälle

Laiskuus on tarpeen paitsi yksilölle, myös työyhteisölle. Juha Hakalan mukaan sen niistämisessä kuvastuu tämän päivän työelämän ongelma laajemminkin:

– Meillä ei kertakaikkiaan ole aikaa hedelmälliseen työhön. Se olisi pois tuottavasta työstä.

Meillä ei kertakaikkiaan ole aikaa hedelmälliseen työhön. Se olisi pois tuottavasta työstä.

Hakalan viesti laiskuuden lisäämisestä on työelämässä suunnattu enemmänkin organisaatiotasolle ja yritysjohdolle. Hakala näkee kaksi vaihtoehtoa: joko ruvetaan miettimään erilaisia lähestymistapoja tai lakataan ihmettelemästä, miksi luovia ideoita ei tule.

Härkäpäinen ahkeruus merkitsee Hakalan mielestä pelaamista varman päälle. Ahkeruudella on menty pitkälle ja mennään varmasti edelleen. Hommat saadaan tehtyä, mutta vaarana on junnata samaa pääraidetta.

– Ellemme vaihda näkökulmaa, jäävät hedelmälliset sivuraiteet ajelematta.