Aikuisiän ADHD-diagnoosi mullistaa elämän

Diagnoosin saaminen ja lääkityksen aloittaminen selkeyttivät nokialaisen Päivi Tasalan elämää. Aikuisiällä saatu tarkkaavaisuushäiriödiagnoosi aiheutti myös kriisin.

Kotimaa
Päivi Tasala
Antti Eintola / Yle

Nokialainen Päivi Tasala sai aikuisena tietää, että hänellä on adhd eli tarkaavaisuus- tai ylivilkkaushäiriö. Neljä vuotta diagnoosin jälkeen hän tukee ja auttaa muita vastaavassa tilanteessa olevia. Kokemuskouluttaja Päivi Tasala on myös ehdolla vuoden vapaaehtoiseksi.

Yleisin kysymys kokemuskouluttajalle on se, mitä kautta pääsee hoitoon. Hoitoon pääsy riippuu paljon kunnasta, kertoo Tasala.

- Itse pääsin Nokian mielenterveyskeskuksen kautta psykiatrille. Tampereella hoitoon ohjaaminen käy ymmärtääkseni keskitetymmin. Jotkut hakeutuvat hoitoon yksityiselle puolelle, jos ei ole aikaa olla odottaa kuukausitolkulla.

Diagnoosi löytyi aikuisiällä

Päivi Tasala oli 32-vuotias, kun hänelle selvisi, että hänellä on adhd.

- Siihen asti ajattelin, että muut ihmiset ovat outoja. Luulin myös, että adhd-ihmiset ovat ylivilkkaita, kumipalloja, jotka pomppivat paikasta toiseen. Itselläni taas ei takapuoli noussut sohvalta lainkaan. Ajattelin, että olen laiska tai saamaton. Oli ahaa-elämys, kun hoksasin, että en olekaan sellainen, minkälaiseksi olin itseni ajatellut. Siitä tuli myös kriisi: kuka minä sitten oikein olen?

Häiriö on vaikuttanut Tasalan elämään monella tavalla jo ennen diagnoosia.

- Yhdeksännellä luokalla kuraattori haki minut joka aamu kouluun. Kauppiksen keskeytin neljä kertaa. Pisin työsuhteeni on kuuden kuukauden mittainen. Parhaiten pystyn työskentelemään yksityisyrittäjänä, kun kukaan ei käske mihinkään, vaan saan itse päättää töistäni.

Lääkitys muutti elämän

Päivi Tasala sanoo, että diagnoosin saaminen ja etenkin lääkityksen aloittaminen helpottivat elämää.

Kun kysyy, onko muilla vastaavia kokemuksia ja käsiä nousee pystyyn, niin olo helpottuu.

Päivi Tasala

- Aivoni eivät toimi niin kuin muilla. Kun sain lääkityksen, päivä ei enää alkanut sillä, että pyysin muita soittamaan puhelimeeni, kun en löytynyt sitä. Nykyään olen jopa ajoissa joka paikassa.

Myös Tasalan tyttärellä on todettu tarkkaavaisuushäiriö, add. Tasalan mukaan koko perheen arki selkeytyi, kun oikea hoito otettiin käyttöön.

- Elämä muuttui muutenkin. Jatkoin opintoja, ja suortin ammattikorkeakoulututkinnon loppuun.

Kokemusten jakaminen vähentää häpeää

Tällä hetkellä Päivi Tasala on kokemuskouluttaja, ja hän auttaa muita samassa tilanteessa olevia.

- Kun itse sain diagnoosin, vertaistukea ei ollut tarjolla. Ryhdyin keräämään tietoa yhdelle nettisivulle ja perustin blogin. Vertaistuessa on olennaista se, että tukija todella on itsekin vertainen. Pyrin olemaan nostamatta itseäni korkeammalle kuin muut.

Vertaistuki vähentää häpeää, sanoo Tasala.

- Kun häpeänverhoa raottaa ja kysyy, onko muilla vastaavia kokemuksia ja käsiä nousee pystyyn, niin olo helpottuu. Oman heimon löytäminen ja yhteenkuuluvuuden tunne auttavat eteenpäin.