1. yle.fi
  2. Uutiset

Loppuunkalutut näkökulmat ja vakiokommentaattorit mediassa – "Kiirettä ja ideoinnin puutetta?"

Ihmettelevät ilmiöjutut tankotanssista, burleskista ja talviuinnista ovat tiedotusvälineiden peruskauraa. Samoin yksi lastenpsykiatri on melkein aina äänessä, kun kysytään lastenkasvatuksesta. Näin ei tarvitsisi olla, sanovat mediatutkijat.

Kotimaan uutiset
Kuvakollaasi.
Yle

Tuttuakin tutumpi aihe tulvii tajuntaan netistä, televisiosta, radiosta tai lehdestä. Tankotanssista tai burleskista kerrotaan, että se ei ole strippausta tai ihmetellään – jälleen kerran – talviuinnin oletettuja terveysvaikutuksia. Toimittaja saattaa jopa pulahtaa avantoon ja kertoa tuntemuksiaan aivan kuin aihe olisi ensimmäistä kertaa maailmassa esillä.

Mediaa tutkivat näkevät loppuunkalutuille aihevalinnoille ja näkökulmille käytännön syyn.

Vaarana on tietenkin, että samojen asiantuntijoiden käyttö lisää yksiäänisyyttä.

Pertti Kuittinen

- Jollain se juttutila tai ohjelma-aika on täytettävä. Ja kevyempi human interest -aineisto on yleensä toimiva ja varma ratkaisu, mediakulttuurin ja viestinnän lehtori Pertti Kuittinen Joensuun yliopistokampukselta sanoo.

- Jutun aihe ei ole yhtä kuin näkökulma, ja tämä saattaa joskus kiireessä unohtua. Toisekseen, näkökulmia avaavaa ideointia ei välttämättä tehdä tarpeeksi pitkään: tyydytään siihen toiseksi mieleen tulevaan näkökulmaan, toteaa tutkijatohtori Laura Ahva Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus COMETista Tampereen yliopistosta.

- Tankotanssijat varmaan saavat useimmiten vastata kysymykseen, onko laji strippausta, ja siksi haluavat käyttää kaikki mahdollisuudet julkisessa keskustelussa oikaista tämä asia, jatkaa Ahva.

Rikosproffa ja lastenpsykiatri totuuden torvina

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen neuvoo lähes yksinoikeudella vuodesta toiseen suomalaisia lastenkasvatuksessa, vaikka maa olisi täynnä muitakin lastenpsykiatreja. Rikosprofessori Matti Tolvanen ottaa kantaa tiedotusvälineiden toiveesta lähes kaikkiin oikeusasioihin jopa monta kertaa kuukaudessa.

- Tällainen henkilö koetaan yleensä vakuuttavammaksi kuin entuudestaan tuntematon asiantuntija. Näin toimittaja lisää kätevästi juttunsa uskottavuutta. Toiseksi, journalistisessa työssä on omat kiireensä. Kun tarvitaan asiantuntijaa, tunnettu sellainen juolahtaa yleensä nopeasti mieleen. Näin aikaa ei tärväänny vaihtoehtoisten asiantuntijoiden metsästämiseen, sanoo Kuittinen.

- Vaarana on tietenkin, että samojen asiantuntijoiden käyttö lisää yksiäänisyyttä.

Myös Laura Ahva uskoo vaihtoehtoisten lähteiden löytämisen työläyteen:

- Esimerkiksi niin sanotussa kansalaislähtöisessä journalismissa, jossa on tietoisesti koetettu laventaa journalismin lähdekirjoa, on törmätty siihen, että ei-eliittilähteiden etsiminen on aikaa vievää, samoin heidän kanssaan toimiminen – varsinkin jos eivät ole tottuneet esiintymään julkisuudessa.

- Oleellista olisi löytää juttuihin sopivassa tasapainossa sekä vaihtelevia asiantuntijoita että kansalaisia, jotka ovat jollain tavoin asianosaisia kyseisissä kysymyksissä, toteaa Ahva.

Omat arkihuolet kiinnostavat yleisöä

On myös vuodenkiertoon liittyviä aiheita, kuten renkaanvaihto. Sisällöllinen anti on yleensä sama vuodesta toiseen. Tutkijatohtori Laura Ahva nostaa esille vuosi sitten julkaistun yleisötutkimuksen (Kelluva kiinnostavuus, Vastapaino 2012), jossa selvitettiin, mikä ihmisiä oikeastaan kiinnostaa journalismissa ja uutisissa.

- Tämän tutkimuksen mukaan syvempi kiinnostavuus rakentuu lukijoille etupäässä sen kautta, mikä heitä huolettaa. Ihmisillä on elämässään erilaisia huolia, joiden kanssa he koettavat pärjätä. Renkaanvaihdon voi nähdä erääksi arkihuoleksi.

Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta haukotuttavat jutut muuttuisivat raikkaammiksi?

- Onhan se puuduttavaa, jos aihetta tarkastellaan aina samasta näkökulmasta. Ehkä joskus voisi koettaa juttutyyppiä, jossa samassa tekstissä katsottaisiin asiaa vaikkapa kolmesta eri mininäkökulmasta, heittää Ahva.

Lue seuraavaksi