Kirjallisuusterapiassa vanki kirjoittaa elämälleen uuden suunnan

Vankeinhoidossa ei keskitytä enää pelkästään rankaisemiseen. Ymmärrys kuntoutusta kohtaan on lisääntynyt, ja vangit voivat työstää elämäänsä vaikkapa kirjoittamisen kautta.

kulttuuri
Mies kirjoittaa muistiinpanoja ruutupaperille.
Onni Aaltonen / Yle

Tarja Kerttula on ollut vankilassa monta kertaa – töissä. Hän on ollut 14 vuotta töissä Kriminaalihuollon yhdistyksessä ja Rikosseuraamusvirastossa, mutta nykyään hän on yrittäjä, joka onkii esiin ihmisten luovuutta erilaisilla luovan kirjoittamisen kirjoittajakursseilla.

Kajaanilaisen Kerttulan uunituore Kynämatkat-yritys käy säännöllisesti linnakeikoillakin, jotka löytyivät työelämän vanhojen yhteistyökuvioiden kautta. Pohjois-Savossa Sukevan vankilassa vangit ottavat kynän kauniiseen käteen ja kirjoittavat.

– Siellä on oiva esimerkki siitä, että kaikki osaavat kirjoittaa. Ryhmissäni on ollut miehiä, jotka eivät osaa kirjoittaa kuin keppikirjaimia. He ovat todella innostuneita, jos joku haluaa tehdä heidän kanssaan jotain uutta ja heille hyvää, niin he ottavat sen ilomielin vastaan. Luemme omia tekstejä ääneen, ja he lukevat, kun niin sanotaan, kertoo Tarja Kerttula.

Kyse on kirjallisuusterapiasta, joka on yksi taideterapian muoto. Sama asia tunnetaan myös nimellä sanataideterapia.

– Luovan kirjoittamisen ja kirjallisuusterapian raja on veteen piirretty viiva, samanlaisia harjoitteita tehdään kummassakin. Jos kirjoitat ylipäätään, niin ammennat yleensä omasta itsestäsi, kirjoitatpa runoja tai ammatillista oppikirjaa.

Vapautuminen on riski

Vankien kirjallisuusterapiaryhmä on nimeltään Ajatusten voimaa. Tarja Kerttula aloittaa tapaamiset usein tajunnanvirtaharjoituksella, jolloin tarkoituksena on unohtaa pisteet, pilkut ja järki, ja kirjoittaa ajatukset sellaisina kuin ne tulevat.

– Yksi vangeista sanoi: ”Mehän olemme täällä juuri sen takia, että teemme asioita ajattelematta.” Sanoin, että tässä yhteydessä olette etulyöntiasemassa, koska siviilissä kaikki ajattelevat, että mitähän minä voin kirjoittaa.

Tarja Kerttula
Tarja Kerttula kannustaa kaikkia kirjoittamaan edes jossain elämänsä vaiheessa.Hanne Kinnunen / Yle

Kerttula uskoo siihen, että viisaus asuu jokaisessa itsessään. Jokainen tietää mitä haluaa, mutta omien toiveidensa toteuttaminen on päättämisen kysymys, ja se voi olla pitkä prosessi.

Kukapa haluaisi olla rikollinen ja elää sellaista elämää kuin he elävät.

Tarja Kerttula

– Kukapa haluaisi olla rikollinen ja elää sellaista elämää kuin he elävät. Heillä on muutoksen toiveita ja tämä on yksi tapa löytää voimavaroja – kirjoittaa niistä pulmista ja unelmista, mitä on, ja löytää niihin ratkaisumallit. Prosessi lähtee liikkeelle, mutta sitten tulee siviili.

14 vuoden vankeinhuoltokokemuksella Tarja Kerttula toivoo, että yhteiskunta antaisi sijaa muutokselle, eikä vankilasta palaavaa suljettaisi elämän ulkopuolelle.

– He ovat ihan tosissaan muutoksissaan, mutta kun tullaan siviiliin, se on eri asia. Jos vanki löytää elämäänsä sisältöä, niin se tekee siviiliin palaamisen helpommaksi. On jotain muutakin kuin ryyppääminen tai kaveriporukassa rikosten tekeminen.

Runonvaihtoa kaltereiden takaa

Vanki elää rajoitettua elämää. Sukevan vankilan kirjallisuusterapiassa olevat vangit eivät ole päässeet esimerkiksi näkemään runojaan internetissä, mihin Tarja Kerttula on niitä julkaissut.

– Olen kirjoittanut heidän runojaan Facebookiin ja blogiin, ja he ovat olleet tosi iloisia siitä, että heidän runojaan on julkaistu.

Kirjallisuusterapiaa on Kerttulan mukaan kokeiltuvankiloissa 1990-luvulla, mutta asia ei lähtenyt liikkeelle. Kirjallisuusterapia tai sanataideterapia saapui Suomeen jo kaksi vuosikymmentä aikaisemmin, mutta alkuun sitä harjoitettiin vain sairaaloissa ja mielenterveyspuolella.

Aikaisemmin oli vain tärkeää, että rangaistaan ja suljetaan rikollinen pois siviilistä.

Tarja Kerttula

– Kuntoutusmyönteisyys on uusi asia vankeinhoidossa. Aikaisemmin oli vain tärkeää, että rangaistaan ja suljetaan rikollinen pois siviilistä. Nyt on tullut kuntoutuksen näkökulma ja otollisempi aika. Voimme tehdä aktiivisesti jotain muuta kuin laittaa vangit miettimään pahoja tekojaan, että he voivat tietoisesti vaikuttaa omaan itseensä.

Kerttula lukee vankien kirjoittamia runoja Kajaanissa toimivassa luovan kirjoittamisen ryhmässään. Kerttulan mukana runot kulkevat myös siviilistä vankilaan.

– He lähettävät näin toisilleen terveisiä ja tutustuvat toisiin samasta asiasta kiinnostuneisiin. Huomataan, että kaltereiden takana tehdään samanlaisia asioita kuin siviilissäkin.

Ensimmäiseen tapaamiskertaan mennessä Sukevan vangit eivät olleet kirjoittaneet yhtään runoa. Tarja Kerttula laittoi heidät kirjoittamaan tekstejä, joista poimittiin pätkiä sattumanvaraisesti. Kirjoituksista tiivistyi tällainen runo:

Loppuun viritetty pää räjähtää.Ajattelen positiivisesti: jenkkiauto, pyöreät muodot.Reikäpolvinen reppana, aika paha alkoholismi.Saha.Amputaatio.