Hevonen ei ole pehmolelu

Hevosen aseman muutoksesta omaa karua kieltään kertoo se, että nykyisin eläinlääkäri törmää aikaisempaa useammin lihaviin hevosiin. Tuntematonta ei ole enää sekään, että hevosen lihavuus on osasyynä ähkytapauksiin. Ahkeran työhevosen tie lemmikiksi ei ole riskitön.

Kotimaa
Shetlanninponitamma ja varsa
Siru Päivinen / Yle

Lihavia hevosia. Turhan takia loimiin tällättyjä hevosia. Jalkojaan huonosti käyttäviä hevosia, jotka eivät juuri kaviouraa tai ravirataa epätasaisempaa maastoa kohtaa. Liian harvakseltaan tarjotun korsirehun takia vatsahaavaa potevia hevosia. Siinä osa hevosenpitoa Suomessa vuonna 2013. Miten tähän on tultu?

- Minusta se on huolestuttavaa tämä suhtautuminen, kun eläimestä pitää sanoa 'hän'. Se kertoo jostain sellaisesta, joka ei välttämättä koidu sinne eläimen parhaaksi, vaikka niin varmasti on alunperin tarkoitus. Kyllä eläin voi olla rakas ja tietenkin sitä kuuluu hoitaa hyvin, vaikka sitä puhutellaankin 'se', pohtii pitkän uran eläinlääkärinä tehnyt polvijärveläinen Risto Nöjd.

- Se nyt vain tuppaa olemaan niin, että eläimen liiallinen inhimillistäminen ei tee eläimelle oikeutta. Koiran kuuluu saada olla koira, ihan siinä kuin hevosella on oikeus saada olla hevonen, ja tulla myös kohdelluksi lajinmukaisesti. Ei hevosesta sen enempää kuin koirastakaan tule ihmistä, vaikka sitä kuinka pukisi ja pumpulissa pitäisi, sellainen suhtautuminen vain kantaa matkassaan ongelmia, joista ei ennen tiedetty mitään, Nöjd toteaa.

Nöjd on vahvasti hevosmiehiä, nytkin laitumella syyssateessa hörisee nuori ruuna, jolla Nöjd ajoi kakkossijan Oulun raveissa hiljattain, ja ruunan kaverina heiniä syö tiineenä oleva tamma.

- Eipä ole sen enempää fleece- kuin villatakkiakaan näillä hevosilla, eikä tuulenpitävää palttoota. Hevosellahan on oma turkki, se pärjää näillä plus-keleillä aivan mainiosti omassa nutussaan. Talviloimittaminenkin pitäisi ymmärtää pitää jossain terveenjärjen mitassa, ja muistaa millaisen taipaleen hevonen on täällä maailmassa jo taivaltanut, ennen kuin ihminen alkoi sitä pukea ja puleerata, Nöjd toteaa.

Lajituntemus kunniaan

Nöjd toteaa, että eläinkentässä häärää kaksi ääripäätä; ne jotka laiminlyövät velvollisuutensa eläimen omistajana, ja ne, jotka ylihoitavat kaiken, mitä käsiinsä hankkivat. Hevosten kohdalla ylihoitaminen näkyy muun muassa moninaisten rehujen kanssa säätämisenä ja hämmentämisenä, liiallisena syöttämisenä ja turhana loimittamisena. Laiminlyöntejä taas yleensä löytyy sieltä, missä ihmisillä on omankin elämänhallinan kanssa ongelmia.

- Nämä ovat onneksi ne pienet ääripäät kaikista eläinten omistajista, ja siinä välissä on se suuri joukko ihmisiä, jotka toimivat eläintensä kanssa aivan asiallisesti ja osaavasti, eläinlääkäri Risto Nöjd lohduttaa.

Nöjd kehottaa eläinten omistajia tutustumaan huolella siihen eläinlajiin, josta ottavat vastuun kantaakseen. Mitä juuri hevoseläin oikeasti tarvitsee? Entä koira? Millainen on sen lajihistoria, millaisissa oloissa eläinten tiedetään eläneen hyvän ja ehjän elämän?

- Ehkä sentään hieman rohkenee haikailla entisaikojen hevosmiestaitojen perään. Jo pelkästään hevosen peruskäsittely on oma lajinsa, jonka kanssa monilla tuoreilla hevosenomistajilla on aivan selvästi suuria haasteita. Kannattaa ehdottomasti käydä kursseilla, vaikka useillakin, ja hakea itselleen tietoa. Hevonen on painava ja iso pakoeläin, joka lähtee kokemattomista käsistä sypäkästi.

- Se tietää, milloin se on osaavissa käsissä, ja voi tuntea olonsa turvalliseksi. Turvaton hevonen taas on melkoinen vaaratekijä ympäristölleen, Nöjd juttelee laitumen hevosia katsellen.

Yksi haaste hevosten maailmassa on vielä nykyisinkin tallitilat. Suomen maaseuduilta löytyy yhä aikamoinen määrä pikkuisia talleja, joiden ilmanvaihto ei pelaa hevosen tarvitsemalla tavalla, eivätkä tilat ole kyllin väljät hevosten kanssa turvalliseen toimintaan. Haasteena Nöjd pitää myös hevosen mahdollisuuden opetella käyttämään jalkojaan.

- Hevonen tarvitsee nuoresta lähtien mahdollisuuden opetella hallitsemaan jalkojaan myös epätasaisessa maastossa. Metsäpolut ja juurakkojen ja kantojen väistelyt ovat oikein hyvää treeniä hevosen tasapainon kehittämiseksi. Jalkojaan säästämään oppinut hevonen ei ole niin altis jalkavammoille, kuin aina vain tasaisella liikkumaan pääsevä lajikumppani, Nöjd kertoo.

Läskiähkyä ja vatsahaavoja

Hevonen on tasankojen eläin, joka on villinä tottunut etsimään niukasta tarjonnasta ruokaansa lähes koko hereilläoloajan. Niinpä sen maha on kehittynyt sellaiseksi, että sulateltavaa on oltava pitkin vuorokautta. Tässäkin on joillakin talleilla opeteltavaa.

- Jos ruokintakerrat ovat liian harvassa, eikä korsirehua ole kyllin usein saatavilla, on seurauksena helposti vatsahaava. Kun syys- ja kevätlaitumilta tuppaa tulemaan hiekkaa tai muuta maata rivaus heinän mukana, onkin tilanne valmis ja ähky lähellä. Ruokinta on yksi hevosenpidon perusasia, joka on voitava järjestää hevosen ehdoilla. Sen vatsa ei voi sopeutua vain muutamaan ruokailukertaan vuorokaudessa.

- Ja toinen puoli on sitten taas ylensyöttäminen; liian vahvoilla rehuilla ruokinta ja hevosen käyttöä vastaamaton ruokinta. Vähän töitä tekevä hevonen ei tarvitse kilparavurin tai työhevosen ruokintaa. Myös rotukohtaiset erot on tunnettava. Esimerkiksi suomenhevonen jon loistava ravinnonkäyttäjä, joka kerää energian itseensä ja lihoo herkästi. Lihavuus on nykyisin jopa yksi syy ähkytapausten taustalla, eläinlääkäri Nöjd toteaa.

Ylilihavan hevosen vaarana on myös sairastua aineenvaihduntasairauksiin, jopa sokeritautia löytyy talleilta ja cushing monine vaivoineen saapuu talliin usein virheellisen ruokinnan seurauksena.

- Aikanaan, kun hevonen oli tuikitärkeä työkaveri ja niitä oli monissa taloissa, hevosten kanssa osattiin elää aivan luontaisesti. Nykyisin hevososaaminen pitää hankkia usein aivan aakkosista alkaen, mutta apuakin kyllä löytyy kun vain etsii. Minäkin olen vetänyt hevosenomistajille kursseja, joilla on opeteltu hevosen turvallista käsittelyä ja sen kanssa arjessa toimimista. Suurin osa haavereista ja ongelmista olisi ennalta ehkäistävissä, kun olisi hankittu ensin tietoa ja osaamista, ja vasta sitten se hevonen, Nöjd vinkkaa.