1. yle.fi
  2. Uutiset

Anne-Maria Latikka: Tuulensuoja ja muita novelleja

Anne-Maria Latikan novellikokoelma Tuulensuoja ja muita novelleja on valmis ja kypsä kokoelma, vaikka kyseessä on esikoisteos, kirjoittaa Juha Pikkarainen kirja-arviossaan.

novellit
Anne-Maria Latikka: Tuulensuoja ja muita novelleja -kirjan kansi
WSOY

Ihmettelin jokin aika sitten, kun kirjallisessa keskustelussa puhuttiin paljon novellikirjallisuuden ongelmista. Meillä ei joidenkin kriitikoiden mielestä ilmesty lainkaan laadukkaita novelleja ja novellikokoelmia. Nuoret kirjailijat ottivat turhista epäilyistä vaarin ja julkaisivat useita omia novellikokoelmia ja novelliantologioita. Itse en ole ollut novellikirjallisuuden alhosta huolissani, koska ainakin minä olen löytänyt vuosittain ihan kelvollisia novellikokoelmia. Toivottavasti Nobel-komitean päätös palkita Nobelilla nimenomaan novellisti Alice Munro avaa myös novellikirjallisuuden arvostelijoiden ja epäilijöiden silmät.

Tämän vuoden parhaan esikoisteoksen eli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon kilvoittelussa kymmenestä ehdokkaasta kaksi on novellikokoelmia. Toinen näistä novellikokoelmista on Anne-Maria Latikan teos nimeltään Tuulensuoja ja muita novelleja. Kirjan on kustantanut WSOY. Vuonna 1967 syntynyt Latikka on koulutukseltaan psykologi ja kirjallisuudentutkija ja hän valmistelee väitöskirjaa. Anne-Maria Latikka voitti vuonna 2011 Parnasson juhlavuoden esseekilpailun.

Arvoituksellisia novelleja

Novellikokoelmassa Tuulensuoja ja muita novelleja on yhteensä yhdeksän novellia, jotka on jaettu kolmeen osastoon. Novellien aihemaailman perusteella voi sanoa, että ensimmäisen osaston novelleissa on kyse kasvamisesta ja kasvattamisesta sekä niiden mahdollisuuksista. Toisen osaston novelleissa kuvataan muutosta ja muuttumista. Novellien henkilöt hakevat tai heille tarjotaan muutosta. Nämä eivät kuitenkaan uskalla tehdä sitä muutosta, jota kuitenkin hakevat. Pelkkä muutoksen haku tulee tärkeämmäksi kuin lopullinen muutos. Kolmannen osaston novelleissa kuvataan unelmia sekä kuvitellun ja todellisuuden kohtaamista, joka voi olla kova ja tyly. Aina eivät unelmat ja todellisuus kohtaa tai pitäisikö ennemminkin sanoa, että ne kohtaavat todella harvoin.

Anne-Maria Latikan novellit ovat arvoituksellisia ja jotkut niistä sisältävät piilevää uhkaa ja pelkoa. Muutamien novellien tunnelma on oikeastaan synkkä. Monissa kokoelman novelleissa ollaan väistämättömän edessä. Kuolema on vieraillut äsken, eikä kuoleman vierailusta tahdota selvitä millään.

Itse pidin eniten novellikokoelman kolmannen osaston novelleista. Novellissa nimeltään Lumienkelit Lahja-niminen vanhus ei viihdy palvelutalossa vaan pakkaa karkailemaan. Hänellä on kova halu kuvitellun poikansa perään antamaan tälle lahjan, taskukellon eli taskunauriin. Lopulta Lahja karkaa koko yöksi ja poliisit tuovat hänet aamulla takaisin. Huolestuneet hoitajat kertovat Lahjalle juhlista ja siitä, että hänen poikansakin tulee mukaan juhliin. Tästä Lahja ilostuu niin, että pitää laittaa oikein huulipunaakin. Lahjaa tapaamaan tulee kuitenkin väärä poika, se todellinen eikä se kuviteltu ja odotettu. Pojan vierailu koskee Lahjan siirtoa laitokseen, josta karkaaminen ei niin vain onnistukaan.

Novellissa Lumienkelit Anne-Maria Latikka mielestäni onnistuu hyvin kuvatessaan omissa unelmissaan elävän vanhuksen todellisuutta. Läheiset eivät aina pysty ymmärtämään sitä, että äiti tai isä elää kymmenien vuosien takaista rakasta haavettaan aivan kuin se olisi totta tänään, kymmeniä vuosia myöhemmin. Todellisuus ja kuviteltu sekoittuvat suloisesti vanhuksen mielessä.

Esikoisteos antaa lupauksen tulevasta

Novellissa nimeltään Kutsu kirjailija kuvaa rippikouluun valmistautuvaa ja sitä käyvää Jaakkoa. Hän valmistautuu ripille pääsyyn oikeasti Raamattua tarkasti tutkiskellen ja uskoo nuoren varmuudella kokevansa jotakin suurta ja pyhää. Samanaikaisesti nuoren pojan mielessä kasvaa kuitenkin myös luonnollinen seksuaalisuus, vaikka hän yrittääkin unohtaa ja peittää sen. Jaakko yrittää lähestyä rippileirin pappia hengellisessä hädässä mutta perääntyy kuitenkin viime hetkellä. Rippileirin häirikkötyttö Leenu saa Jaakon lopulta avautumaan yhteisellä souturetkellä mutta siitä on valitettavasti kohtalokkaita seurauksia. Novellin lopussa yllättävien kokemusten jälkeen Jaakon ja Leenun roolit vaihtuvat ja Jaakko kasvaa ihmisenä aikuiseksi. Novellissa kuvataan taidokkaasti rippikouluikäisten nuorten ajatusten ailahduksia. Anne-Maria Latikka on varmasti seurannut hyvin läheltä nuorten ihmisten kasvamista.

Anne-Maria Latikan novellikokoelma Tuulensuoja ja muita novelleja on valmis ja kypsä kokoelma, vaikka kyseessä on esikoisteos. Kokoelman novelleissa näkyy mielestäni myös se, että kirjailija on opiskellut sekä psykologiaa että kirjallisuudentutkimusta. Hän on perehtynyt hyvin novellin teoriaan ja ihmiskuvaukseen. Olen aivan varma, että kuulemme myös tulevaisuudessa novellistista nimeltään Anne-Maria Latikka.

Lue seuraavaksi