1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Näkökulmat

Näkökulma: Jari Sinkkonen - kasvata meidän lapsemme

Lastenpsykiatri Jari Sinkkosesta on tullut kasvattajaguru, jonka luennoilla paikat loppuvat kesken ja kirjat luetaan pilkkuja myöten. Vesa Winberg pohtii tarvitsisimmeko me myös vanhempienpsykologin.

Näkökulmat
Vesa Winberg

Tiesitkö, että lapset viettävät nykyään aivan liikaa aikaa tietokoneen ja television äärellä?

Niin minäkin.

Mutta minä uskoin sen todella vasta, kun lastenpsykiatri Jari Sinkkonen minulle niin sanoi.

Olen parhaillaan kasvattamassa kahta poikaa ja yhtä tyttöä toivottavasti kohti tasapainoista aikuisuutta. Minä en ole tehnyt Sinkkosen tavoin 30 vuoden uraa lastenpsykiatrina, mutta voinpa jotain sanoa tietäväni itsekin lasten kasvattamisesta.

Mutta miksi tarvitsen Jari Sinkkosen kertomaan minulle, että lapsi on levoton näpelöityään tablettia kolme tuntia silmät kiiluen ja suu vaahdossa? Olen todennut sen omakohtaisesti irroittaessani rimpuilevaa lastani tietokoneen ääreltä.

Silti lukiessani samaa tarinaa Jari Sinkkosen sanomana, otan sen puheeksi työpaikan kahvipöydässä tai kavereiden kanssa saunoessa. Ja niin tekevät tuhannet ja taas tuhannet suomalaiset, sillä Jari Sinkkosen sanoma vetoaa meihin verkkovanhempiin tällä hetkellä kuumemmin kuin koskaan. Sinkkosen asiantuntemus on kiistämätöntä, mutta mistä kertoo se, että yhä useammin lähestymme ongelmatilanteita Sinkkosen teesit kilpenämme? Emmekö uskalla luottaa omaan kokemukseemme omasta lapsuudestamme terveestä järjestä puhumattakaan? Väitän, että olemme kasvattajina menettäneet itseluottamuksemme toimia.

Kun muistelen omaa lapsuuttani muistan miten vanhempien lisäksi myös isovanhemmat olivat merkittäviä ja elämässämme näkyviä auktoriteetteja. Selkänojaa he eivät olleet ainoastaan meille hyvinvointi-Suomen toisen sukupolven lapsille, vaan myös vanhemmillemme. Muistan omien vanhempieni useasti sanoneen, että ”emme me sinua kasvattaneet, me kasvoimme yhdessä”. Jälkeenpäin on ollut helppoa tajuta, että kasvatukselliset esikuvat ja auktoriteetit ovat tuolloin olleet monesti juuri isovanhemmat. Tällä hetkellä saamme lapsemme keskimäärin kypsemmässä iässä kuin koskaan. Käytännössä se on tarkoittanut sitä, että myös isovanhemmat ovat vanhempia kuin aikaisemmin ja samalla myös vähemmän läsnä kasvatuksen tukijoina.

Jari Sinkkosen teeseille on ehdottomasti tilausta. Onhan nimittäin niin, että Sinkkosta lainaten, ”ääni ja vimma”, ympäröivät tässä hetkessä lapsia enemmän kuin koskaan.

Nyt odotan, milloin huomiotalouden markkinoille astuu vanhempienpsykologi, joka antaa ohjeita suoraan meille vanhemmille. Sitähän tekee Jari Sinkkonenkin, mutta tällä hetkellä monesti on niin, että me vanhemmat opastamme itseämme kasvattajina lastemme kautta.

Lue seuraavaksi