yle.fi-etusivu

Esihistoriallisista kuppikivistä ei tiedetä juuri mitään, myöntää arkeologi

Kuppikivet ovat näkyviä ja kiehtovia Suomen esihistorian muistomerkkejä, mutta varmuudella niistä ei tiedetä oikein mitään. Isoja kiviä ei ole kunnolla edes tieteellisesti tutkittu, harmittelee arkeologi. Rautakauteen ajoitettuja kuppikiviä tunnetaan Suomessa noin 400. Niitä on tuhottu suuret määrät viljelyn ja rakentamisen tieltä, toisaalta kaikkia ei ole vieläkään löydetty ja kirjattu muinaismuistorekisteriin.

Kotimaa
Kuppikivi Hattulassa Suontaan kartanon pelloilla
Markku Karvonen / Makamedia
Museoviraston intendentti Eeva-Liisa Schulz ja Hämeenlinnan Mäskälän suuri, noin 60 kupin kuppikivi

Museoviraston intendentti, arkeologi Eeva-Liisa Schulz kävi katsomaan Hämeenlinnassa yksityisessä pihapiirissä olevaa niinsanottua Mäskälän kuppikiveä. Kuppeihin oli aseteltu pieniä leluja, tontilta löytyneitä metalliesineitä ja jokunen kolikko. Schulzin mukaan on tavallista, että perimätieto uhrikivistä saa ihmiset edelleen jättämään kuppeihin rahoja tai pikkuesineitä. Kiviin mielletään jonkinlainen pyhyys.

Mäskälän keskiaikaisen kylätontin kupeessa olevassa kivessä on noin 60 kuppia. Paikallinen asukas on laskenut niitä olevan 69. Kyseessä on kookas kivi, joka houkuttaa arvelemaan, että lähellä on ollut merkittävä muinainen asutus. Pienen matkan päässä vanhan rantapenkan alla on Katumajärven ranta.

Mitä kivistä todella tiedämme tai mitä kivistä voi päätellä?

– Varmuudella niistä ei tiedetä juuri mitään, myöntää Eeva-Liisa Schulz.

Tutkimukselle olisi tilausta

– Ne ovat säilyttäneet salaperäisyytensä. Jotakin voidaan todennäköisyyksinä kuitenkin päätellä. Mäskälän tapauksessa lähistöllä on kalmistoja ja kuppikiviä, joiden perusteella kiven voi liittää muuhun rautakautiseen asutukseen.

– Kuppikivistä voidaan varmuudella sanoa todella vähän. Minusta on harmi, että niitä on tutkittu niiden määrään ja näyttävyyteen nähden varsin vähän. Kun Hämeenlinnassa tehtiin Uhrikivenkadun kiven siirto, ympäristö tutkittiin todella perusteellisesti makrofossiilinäyttein ja fosforianalyysillä. Luulen, että se on ainoa arkeologinen tieteellinen tutkimus kuppikiven lähellä. Vastaavia en muita tiedä.

Schulz arvelee, että Suomen kuppimäärältään suurin kuppikivi ja sen vieressä ollut pienempi hävitetty kivi, liittyvät myöhemmin Ojoisten latokartanona tunnetun alueen rautakautiseen peltoviljelyyn.

Kuppikivi = uhrikivi?

Jos kuppikivistä voidaan tietää niiden sijainnit, suhteet ympäristöön ja kuppien määrät, onko loppu arveluja ja todennäköisyyksiä?

– Monet niistä sijaitsevat kalmistoissa tai kalmistojen lähellä. Todennäköisesti ne voivat liittyä vainajien kunnioitukseen tai muistamiseen. Suhde vainajiin on ollut erilainen kuin meillä. Ehkä kivien äärellä on vietetty jonkinlaisia kekrijuhlia ja uhrattu jotakin. Jos ne liittyvät maanviljelykseen, hedelmällisyyskulttiin ja siihen uhraamiseen, kuppeihin on ehkä viety viljanjyviä, kevään ensimmäistä kalansaalista, ternimaitoa tai vastaavaa. Kun uhrit olivat häipyneet, ne olivat kelvanneet hengille tai mille sitten uhrattiinkaan. Se oli hyvä merkki.

Jos niillä ei ole käytännön merkitystä, pitääkö selityksen tulla uskomusmaailmasta?

– Ei välttämättä, mutta näin meillä arkeologiassa on. Kun meillä on niin paljon sellaista, jolle ei ole selvää selitystä, se liitelee helposti uskomusmaailmaan. Mutta sehän tiedetään historialliselta ajalta, että jopa vielä 1900-luvun alussa kuppeihin kerääntynyt vesi oli parantavaa vettä, jolla parannettiin silmä- ja hammassärkyjä tai lasten sairauksia.

Mitä voi päätellä kiven suhteesta ympäristöön?

– Kivet ovat usein kalmistojen tai vanhojen pellon- ja niitynpaikkojen tuntumassa. Jollakin tavalla ne ovat liittyneet muinaisten ihmisten tavalliseen elämään, jossa ovat luonnollisena osana olleet myös kuppikivet. Joissakin tapauksissa kupit voivat muodostaa tähtikuvion, ne voivat olla suorassa linjassa, tai joku kuppi voi olla toisia selvästi suurempi.

Voiko sitten päätellä, että kukin kuppi vastaa savua tai sukua, tai kuvastaako suuri kuppi merkittävää henkilöä?

– Kyllä se pitäisi perusteellisesti tutkia. Jos kuppeja on yli sata, tulee kyllä melko suuri savumäärä. Ei ainakaan meillä Kanta-Hämeessä ole ollut niin suuria kyliä. Vanhimmat kylät joita tiedetään, harvemmin taloja on ollut yli 20. En puhuisi Hämeessä mistään kuppikivikulttuurista. Hämeen lisäksi kiviä on runsaasti mm. Satakunnassa, Savossa, Karjalassa, Pohjanmaalla, missä on ollut rautakauden asutusta. Juuri rautakauteen kuppikiven liittää maanviljelyskulttuuri.

Muuten, miten kupit on tehty?

- Ne on saatu alulle nakuttelemalla, kuoppa on sitten saatu sileäksi hiertämällä. Jotkut kupit ovat vieläkin sormella kokeillessa aivan sileitä. Mystisiä ovat, huokaa Eeva-Liisa Schulz.

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Islanti

Islanti varautuu tulivuorenpurkauksiin, kahden tärkeimpiin kuuluvan turistikohteen sulkemista harkitaan

Tulisijat

Kolme varmaa vinkkiä takan sytyttämiseen – "Sitten on jotain vikaa tulisijassa, jos se vielä pöllähyttää savut tupahan"

PISA-tutkimus

Tee itse PISA-testi: Kokeile, pärjäätkö 9.-luokkalaisille luonnontieteissä

Zimbabwe

Näin Zimbabwen itsevaltaisen presidentin ero eteni: Krokotiili voitti himoshoppaajan