Finnwatch: Harva kunta huomioi hankinnoissaan ihmisoikeudet

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että sosiaalista vastuullisuutta julkisissa hankinnoissa on lisättävä. Käytännössä sitä on mahdoton huomioida kaikissa hankinnoissa, huomauttaa Helsingin kaupungin hankintajohtaja.

Kotimaa

Sosiaalisten kriteerien huomioiminen suomalaiskuntien hankinnoissa on vasta alkutekijöissään. Tämä selviää Finnwatch-järjestön selvityksestä, jossa se kävi läpi kuntien tarjousasiakirjoja. Kyseisiä hankintoja oltiin tekemässä niin sanotuista riskimaista. Suurimmassa osassa tarjouspyynnöistä halvin hinta oli ainoa valintaperuste.

Finnwatch tutkaili 76:ta tarjousasiakirjaa, jotka koskivat suomalaiskuntien vaate-, elektroniikka-, elintarvike- ja katukivihankintoja. Vain neljässä tarjousasiakirjassa oli huomioitu yhteiskunnallinen vastuu eli esimerkiksi ihmisoikeuksien toteutuminen. Ellei tarjousasiakirjoissa ole sosiaalisia kriteerejä, on Finnwatchin mukaan hyvin todennäköistä, ettei kunta voi tietää mitään esimerkiksi hankkimiensa tekstiilien ja elektroniikan valmistajien oloista.

– Aika vähän on tapahtunut kehitystä, ottaen huomioon, että hallitusohjelmassa on kirjattu, että sosiaalista vastuullisuutta tullaan lisäämään julkisissa hankinnoissa. Oltiin pettyneitä, ettei nopeampaa kehitystä ole tullut, kuvailee Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.

Oltiin pettyneitä, ettei nopeampaa kehitystä ole tullut.

Sonja Vartiala

Suomi on sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Finnwatch painottaa, että tämän pitäisi näkyä siinä, kuinka kunnat käyttävät verovaroja. Vartialan mukaan kunnilla ei ole riittävästi tietoa.

– Ei tiedetä, missä tuotekategorioissa sosiaalisia kriteerejä tulisi ottaa käyttöön, eikä sitä, miten kriteereitä tulisi käyttää, jotta se olisi hankintalain mukaista.

Käytännössä, vaikka tietoa olisikin, kunnan on luotettava sille kerrottuihin tietoihin ja esimerkiksi sertifikaatteihin hankittavana olevista tavaroista. Toinen vaihtoehto olisi lähteä itse paikan päälle tarkistamaan esimerkiksi tehtaan oloja kaukomailla.

– Hankintayksiköllä on oikeus ja velvollisuus luottaa siihen, mitä tarjoaja vakuuttaa tarjouksestaan. Ei ole järjellisellä tavalla mahdollista, että esimerkiksi Helsinki lähtisi selvittämään, kaikkien hankkimiensa tuotteiden – jalkapalloista kertakäyttökäsineiden ja väriliitujen kautta katukiviin – tuotantolaitosten oloja, Helsingin kaupungin hankintajohtaja Jorma Lamminmäki antaa esimerkin.

Järjestö patistaa ministeriötä laajentamaan Motivan tonttia

Reilun kaupan kaupungit hankkivat reilun kaupan kriteerien mukaisesti sertifioituja tuotteita. Finnwatchin Vartialan mukaan ei kuitenkaan ole näyttöä siitä, että reilun kaupan kaupungit olisivat muissa hankinnoissaan ottaneet huomioon esimerkiksi juuri sosiaalisia erityiskriteerejä enemmän kuin muut kaupungit.

Finnwatchin mukaan ongelmaa voisi korjata sillä, että valtionyhtiö Motiva, joka nyt keskittyy neuvomaan julkishallintoa ekologisissa hankinnoissa, laajentaisi toimintaansa sosiaaliseen näkökulmaan. Motivan olisi saatava asiasta työ- ja elinkeinoministeriön ohjeistus.

Julkisissa hankinnoissa on vuosittain kyse 20 miljardista eurosta. Tavarahankintoihin siitä menee noin kaksi miljardia euroa.

Finnwatch tarkasteli kuntien julkisia hankintoja kesäkuusta 2012 viime toukokuuhun saakka. Selvityksen kohteiksi valikoituivat elektroniikka, tekstiilit, katukivet ja elintarvikkeet, sillä niiden valmistusta koskevat epäkohdat ovat olleet runsaasti esillä jo entuudestaan.