Hyppää sisältöön

Kahdeksankymppisten kokemuksella selviää päivienkin sähkökatkosta

Pirkko ja Seppo Hirsikangas ehtivät viettää useita päiviä sähköttä kotonaan Ullavassa. Insuliini piti pitää viileänä ja pää kylmänä, mutta sehän onnistuu, kun elämänkokemusta on yhteensä lähes 160 vuotta. Välillä nauratttaa ja välillä pistää vihaksi, että syrjässä asuvat jäävät aina viimeisiksi.

Eino-myrsky vei kahdeksankymppisten Pirkko ja Seppo Hirsikankaan kotoa Ullavasta sähköt sunnuntaiyönä. Kuulosti kyllä siltä, että samassa meni kattokin:

– Se oli semmoinen romahdus, kun kolme varvia korsteenia tuli sementin päälle käytävälle, että ajattelin että nyt lähti katto. Mutta onneksi olivat vain korsteenin nokasta, tiilet ja suojapelti, muistelee Seppo Hirsikangas.

Sähköt menivät, kun talon viereisessä metsässä kaksi suurta puuta kaatui linjan päälle, se taas kiskaisi tolpan irti maasta vanhan tuvan nurkalta ja jätti langat roikkumaan tuvan katolle.

Kyllä tässä on kummasti pärjätty.

Pirkko Hirsikangas, Ullava

Ruokaa pariskunta on sittemmin tehnyt puuhellalla, uuni on pitänyt taloa lämpimänä ja lapsetkin ovat ajaneet naapurikunnista huolenpitoon.

– Kyllä tässä on kummasti pärjätty. Oottaa taas vaan pimiää, sanoo Pirkko Hirsikangas päivännäöllä.

Kynttilä ei ole kummoinen valonlähde

Otsalamput ja kynttilät tuovat valoa, mutta häävi valonlähde kynttilä ei ole silloin, kun lähes 80-vuotias yrittää sen valossa kytkeä aggregaattia. Sellainen oli nimittäin hankittava kolmen sähköttömän vuorokauden jälkeen, sillä kännyköistäkin alkoi mennä akku.

Ja ilman puhelimia etäisyys asutuskeskuksiiin alkaa tuntua, kun kaupallekin on 15 kilometrin matka. Radion avulla Hirsikankaat ovat pysytelleet ajan tasalla – sitä on tosin pitänyt käydä kuuntelemassa autossa.

– Kyllä se vähän valkaisi tilannetta kun sai tuon aggregaatin.

Toisaalta 600 euron investointi tuntuu pienessä eläkkeessä.

Insuliini ja pää kylmänä

Lähes 40 vuotta diabetesta sairastaneen Pirkon insuliini vaatii säilytystä viileää; toistaiseksi se on pärjännyt kylmiössä. Emäntä itse sanoo myös selvinneensä hyvin, vaikka tulikin kotiin sairaalasta heikossa kunnossa vainpari päivää ennen myrskyn iskemistä.

– Tämä on tehnyt hyvää, kun olen päässyt laihtumaankin. Ruokahalut menivät sairaalassa enkä minä vieläkään saata syödä, nauraa Pirkko Hirsikangas.

Elämänkokemuksestakin on apua poikkeustilanteessa, uskoo Seppo Hirsikangas, joka varasi esimerkiksi vettä astioihin heti yöllä Einon vielä riehuessa.

Kun on sota-ajan kokenut, se koulasi aika paljon. Ja opetti varaamaankin kun oli jotain saatavissa.

Seppo Hirsikangas, Ullava

– Kun on sota-ajan kokenut, se koulasi aika paljon. Ja opetti varaamaankin kun oli jotain saatavissa.

Naurattaa ja pistää vihaksi

Huumorista huolimatta tilanne suututtaa Hirsikankaan pariskuntaa:

– Kyllä se vähän pistää vihaksi. Vaikka nyt kuulutaan Kokkolan alueeseen, ei se ole parannut tilanne yhtään. Ne muualla korjaa, liikepaikoilla ja sellaisilla. Mehtä on mehtää. Nämä jää viimeisiksi nämä sivupaikat.

– Kyllä täällä on kökötetty tarpeeksi kauan. Naurattaa, vaikka välillä pistää niin vihaksi, pohtii Seppo.

– Miksei se tee molempia, ynnää Pirkkokin.

Keskiviikkona Verkko Korpelan miehet aloittivat työt sähköjen palauttamiseksi Hirsikankaille.

.
.