Kun kyyhkyset katosivat kertoo elämästä julmuuden ja pelon alla

Sofi Oksasen kirjasta tehty näytelmä saa ensi-iltansa Kansallisteatterissa ensi viikolla. Näytelmä ajoittuu Viron lähihistoriaan, sodan ja totalitarismin aikoihin. Ohjaaja Raila Leppäkosken mukaan esityksen selkärankana on yhteiskuntajärjestelmä, joka teki inhimillisestä elämästä mahdotonta.

kulttuuri
Näytelmästä "Kun kyyhkyset katosivat"
Video: haastattelussa näytelmän päärooleissa esiintyvät Matleena Kuusniemi ja Timo Tuominen.

Kirjailija Sofi Oksanen on dramatisoinut itse Kansallisteatterin lavalle viime vuonna ilmestyneen romaaninsa Kun kyyhkyset katosivat. Näytelmässä päähenkilön ammatti on muuttunut ja tapahtumat etenevät kronologisesti, mutta sanoma on sama.

- Tässä on selkärankana totalitarismi, yhteiskuntajärjestelmä, jossa inhimillinen elämä muuttuu mahdottomaksi, sanoo ohjaaja Raila Leppäkoski.

Näytelmän päärooleissa nähdään Matleena Kuusniemi, Timo Tuominen ja Janne Hyytiäinen.

Päähenkilö Edgar luikertelee aikakaudella tilanteesta toiseen. Näyttelijä Timo Tuomisella on ollut täysi työ päästä sinuksi hahmonsa kanssa.

- Edgarhan on aika paha kaveri. Olen ihan valvonut öitä pahassa olossa, koska se ei tunnu hyvältä. Sitä haluaisi ymmärtää henkilöä, koska hänen tekojensa taustalla on aina halu tulla hyväksytyksi, että rakastakaa minua. Mutta sitten mukaan tulee oman edun tavoittelua ja häikäilemättömyyttä, kertoo Tuominen.

Selviytymishalu johtaa karmeisiin tekoihin

Edgarin tallomaksi joutuu myös hänen vaimonsa Juudit.

- Se avioliitto on surullinen ja huono. Siinä on kaksi ihmistä, joiden ei olisi pitänyt koskaan olla missään tekemisissä toistensa kanssa. Se on vain kulissia, hyväksikäyttöä ja vihaa, kuvailee Tuominen.

Juudit ei keksi, millä tilanteestaan selviää, joten kieltäytyy vähän väliä näkemästä tosiasioita.

- Olen ajatellut, että hän on aika eskapistinen luonne, hän pakenee ongelmia. Ja se on myös tapa selvitä. Kun väistää, niin ehkä niin parhaiten voi selviytyä, kuvailee Matleena Kuusniemi Juuditin roolihahmoa.

Kansallisteatterissa esitystä tukee ennenkin Oksasen näytelmissä kuullun Maija Kaunismaan elävä musiikki.

- Näytelmä käsittelee maailmaa, jossa tunteita ei voinut näyttää. Musiikki hoitaa tämän kaikkein herkimmän tason, kertoo ohjaaja Raila Leppäkoski.

Kaunis musiikki säestää myös karmeita tekoja.

- Olen koko vuoden paininut sen kanssa, miten kuvataan ihmisiä, joiden teot ovat äärimmäisen tuomittavia. Mutta aika hyvä lähtökohta oli se, että kyllä meissä jokaisessa on aineksia tällaisiin tekoihin, kertoo Raila Leppäkoski vaikeasta ohjaustyöstä.

Näytelmän ensi-ilta on 27.11.