1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. viihde

Popmusiikin retroretki löytää 1960-luvun hengen Hämeenlinnasta

Minkä takia juuri Hämeenlinna sai hohdokkaan maineen 1960-luvun svengaavana pikkukaupunkina, joka uudisti nuorten musiikkia ja kulttuuria? Hämeenlinnassa sattui asumaan muutamia tyyppejä, jotka eivät pelänneet avata valtakunnallisen huomion ovia, selittää Vexi Salmi. Suosittu Yle TV1:n Puoli seitsemän retroilee tällä viikolla, ja reportteri Juha Roiha aloittaa populaarimusiikin retroretkeilyn Hämeenlinnasta.

Kuva: Markku Karvonen / Yle

Radio Suomi ja Yle TV1:n Puoli seitsemän retroilevat tällä viikolla, ja saanevat monen eri vuosikymmenen nuorten muistot heräämään eloon. Radio Suomi heitti retroksi jo viikonvaihteen Entisten nuorten sävellahjassa, telkkarin Puoli seitsemän eli PS liittyy mukaan tiistaina.

Puoli seitsemän kutsuu vieraakseen eri vuosikymmenten näkyviä vieraita 1960-luvulta 1990-luvulle. Reportteri Juha Roiha tekee nostalgista aikamatkaa populaarimusiikkiin eri kaupungeissa kunkin ajan ja kaupungin tulkin ja oppaan kanssa. Mukana kaupunkiretroilussa ovat Vexi Salmi, Pate Mustajärvi, Olli Lindholm ja Ressu Redford.

Vexi, Irwin, Mape ja monet muut...

Ei tarvita merkillistä oivaltamisen lahjaa hoksatakseen, että Vexi Salmen matkassa starttikaupunki on Hämeenlinna. Hämeenlinna on saanut jälkimaineen 1960-luvun musiikkia ja populaarikulttuuria uudistaneena kaupunkina. Kun pikkukaupungin nuoret rynnivät julkisuuteen, yhtenä moottorina taustalla oli Vexi Salmi.

Varmaan olimme jonkinlaisia pioneereja, mutta joka kaupungissa oli samanlaisia ihmisiä.

Vexi Salmi

– Muutama ihminen voi tehdä harhan, että kaupunki oli jotakin erikoista. Se oli oikeastaan ensimmäinen vuosikymmen sodan jälkeen, jolloin oli tunne, että pula-ajat olivat takana, kaikilla on rahaa ja mahdollisuuksia, ja nuoriso halusi pukeutumisella ja muullakin tavalla erottua omana ryhmänään. Kyllä 1960-luku jätti jotakin pysyvää, ainakaan Suomi-rokkia ei olisi ilman sitä olemassa. Siitä alkaen nuoret tekivät itse itselleen musiikkia. 1960-luku otti vakavasti nuorison.

– Varmaan olimme jonkinlaisia pioneereja, mutta joka kaupungissa oli samanlaisia ihmisiä. Hämeenlinnassa näytän mm. torin, joka oli kaupungin sydän ja jonka ympärillä kaikki tapahtui. En usko, että Hämeenlinnasta löytyy enää varsinaista 1960-lukua, ainakaan toivottavasti ei. Kertoisihan se aikamoisesta jämähtämisestä, nauraa Vexi Salmi.

Hän haluaa näyttää Hämeenlinnasta lisäksi ainakin vanhan Palokunnantalon, jossa hän järjesti nuoria vetäneitä Spede-klubeja sekä Raatihuoneen, jonka kellarissa olevaan putkaan joutui itsekin tutustumaan.

Vuosikymmenet löytyvät kokemuksen kautta

– Kukin opas tarjoaa oman näkökulmansa aikaan. Ilman näkökulmaa ei ole ajan henkeä. Ihmiset tekevät menneisyyden ja sitä kautta kokemuksen. Eihän retro ole muuta kuin mitä ihmisen päässä on. Se mitä todellisuudessa taas on tapahtunut, sitä kutsutaan historiaksi, linjaa Juha Roiha.

Esimerkiksi 1960-luvun Hämeenlinnalla ja 1980-luvun Porilla on paljon yhtymäkohtia.

Juha Roiha

– On jännittävää ottaa eri vuosikymmeniä ja eri kaupunkeja. Esimerkiksi 1960-luvun Hämeenlinnalla ja 1980-luvun Porilla on paljon yhtymäkohtia. Molemmille yhteistä on vaikka, että kun kaupungissa ei ole ollut nuorille mitään, sen ajan nuorison tehtävä on ollut täyttää tila, joka on ollut olemassa.

– Haluamme näyttää miten eri kaupungeissa on eletty ja oltu. Hämeenlinnan lisäksi käymme 1970-lukua läpi Tampereella Pate Mustajärven kanssa, Olli Lindholm on oppaana 1980-luvun Poriin, 1990-lukua piti vähän arpoa, mutta totta kai lopulta valinta oli Ressu Redford ja Turku. Kaikki kuvastavat hyvässä ja pahassa aikansa kulttuuria ja estetiikkaa.

– Senhän tiedämme, että musiikkimaku omaksutaan nuorena, eikä se siitä enää paljon muutu. Se on ollut sitä elämän parasta aikaa. Sitä voi kaivata ja jäädä siihen muhimaan, tai sitten voi mennä eteenpäin ja ajoittain palata siihen takaisin kuin tuttuun pesään. Se tuntuu pehmeältä ja kivalta, mutta ei sinne tekisi mieli jäädä, kuvaa Juha Roiha retroa.

– Muistan aikanaan Radio Suomessa Entisten nuorten sävellahjaa perustettaessa, että tunnuslauseena oli: ei tämä ole mitään nostalgiaa, tämä on retroa.