Suomalaiset dokumentit rohmusivat palkinnot Murmanskissa

Suomalaiset dokumenttielokuvat rohmusivat edellisvuoden tapaan paljon palkintoja viikonvaihteessa päättyneellä Murmanskin 6. Northern Character/ Pohjoinen luonne-festivaalilla. Parhaaksi dokumentiksi tuomaristo nimesi Mika Ronkaisen Laulu koti-ikävästä. Ronkainen valittiin myös festivaalin parhaaksi ohjaajaksi. Muita palkittuja olivat muun muassa Peter von Bagh, Ima Aikio Arianaick ja toimittaja Esko Ranta, joka palkittiin kilpailun ulkopuolelta Venäjän journalistiliiton kunniakirjalla.

kulttuuri
Oululainen Mika Ronkainen sai taidetoimikunnan tämän vuoden taiteilijapalkinnon.
Kati Teirikko / Yle

Suomalaiset dokumenttielokuvat rohmusivat edellisvuoden tapaan paljon palkintoja viikonvaihteessa päättyneellä Murmanskin 6. Northern Character/ Pohjoinen luonne-festivaalilla.

Parhaaksi dokumentiksi tuomaristo nimesi Mika Ronkaisen Laulu koti-ikävästä. Ronkainen valittiin myös festivaalin parhaaksi ohjaajaksi.

Dokumenttisarjassa Ronkaisen menestystä täydensi Seppo Rustaniuksen palkitseminen erityiskunniakirjalla hänen Kuninkaan punikit-dokumenttinsa taustatutkimisesta, reseachistä.

Kulttuurisarjan voiton vei Peter von Baghin dokumenttielokuva Muisteja – pieni elokuva Oulusta. Toiseksi samassa sarjassa pääsi myös suomalainen teos, Ima Aikio Arianaickin ohjaama Siivekkäät.

Festivaalin parhaaksi animaatioksi valittiin Tapani Tolosen, Elina Kylmäsen ja Kari Pieskän tekemä Yli ja Ympäri/Ovet and Out.

Festivaalin Grand Prix meni ensimmäistä kertaa fiktiopuolelle. Pääpalkinnon voitti norjalainen Knut Erik Jensen lyhytelokuvallaan Voice of Life.

Venäjän journalistiliiton Murmanskin aluejärjestö jakoi kaksi kunniakirjaa, Esko Rannan dokumentille Historian unohtamat – Muurmannin rannan viimeiset suomalaiset ja kilpailussa mukana olleelle omskilaisten tekemälle Työarmeija- dokumentille (Volgansaksalaisten tragedia).

Venäjän TV21 esittää Historian unohtamat dokumentin lähiaikoina Murmanskissa. Meillä se on nähtävissä YLE Areenassa.

Ohjaajan eno löytyi dokumenttia tehdessä

Kilpailun ulkopuolella esitetty toimittaja Esko Rannan dokumenttielokuva Historian unohtamat – Muurmannin rannan viimeiset suomalaiset, sai Venäjän journalistiliiton kunniakirjan. Rannan ohjaama ja Tauno Romppaisen kuvaama dokumenttielokuva kuvaa neljän ihmisen elämää ja sen traagisia käänteitä 1900-luvulla. Heidän muistojensa kautta kerrotaan, kuinka suomalaisasutus aikanaan hävisi Muurmannin rannikolta.

Elokuva ei ikänsä puolesta päässyt festivaalin kilpailusarjaan koska se on vuodelta 2006, mutta ohjaaja on tyytyväinen.

- Edellisellä kerralla samoilla festivaaleilla elokuvaa ei vielä noteerettu, mutta nyt se huomattiin, Esko Ranta sanoo tyytyväisenä.

Esko Ranta lähti elokuvahankkeeseen aikanaan mukaan tavoitteenaan selvittää kadonneen enonsa kohtalo. Se selvisi, kun Ranta löysi enonsa Uuran kylästä.

- Ystävälliset paikalliset ihmiset veivät meidät arkistojensa äärelle ja siellähän se oli, elokuvaohjaaja Esko Ranta kertoo.

Eno oli valitettavasti kuollut, kuten Ranta arvelikin, mutta silti Muurmannin rannoilla oli tarina, joka huusi kertojaa.

Tarina joka oli kerrottava

Muurmanninsuomalaiset eli kuolansuomalaiset olivat Kuolan niemimaalla eläneitä suomalaissiirtolaisia. Suomalaiset uudisasukkaat saapuivat Jäämeren rannalle 1860-luvulla. Suurin osa heistä sai elantonsa kalastuksesta, mutta myös Murmanskin edeltäjän Romanov-na-Murmanin perustaminen vuonna 1916 ja Muurmannin junaradan valmistuminen toi työtä tulokkaille.

Dokumenttielokuva kertoo Hugo Hulkon, Sven Lokan, Unto Kemppaisen ja Orvo Björnisen tarinat. Uudisraivaajien jälkeläiset joutuivat 1930-luvulta lähtien kokemaan sen, että he olivatkin siellä loppujen lopuksi ei-toivottuja vieraita. Jäämeren rannalle rakennetun suomalaisyhdyskunnan, Uuran kylän, oletetusti poliittisesti aktiivisimmat ihmiset tapettiin tai vangittiin Stalinin aikana. Lopuksi jokainen kylän suomalainen pakkosiirrettiin Karjalaan. Sille reissulle katosivat Esko Rannankin enon jäljet.

Dokumentissa esiintyvien miesten isät teloitettiin Stalinin määräyksestä ja pojat joutuivat lähtemään talvisodan jälkeen 16-vuotiaina kotikylästään. Sotaväki-ikäiset pojat kutsuttiin muka armeijaan, mutta vietiinkin Uralin takaiselle Gulagin vankileireille Tsheljabinskiin. Näiden poikien joukossa oli myös Sven Lokka. Hän vietti jatkosodan ajan Tseljabinskissa Gulaginin vankileirillä ja palasi sodan jälkeen yhtenä harvoista suomalaisista takaisin kotiseudulleen Muurmannille, jossa hän asui loppuelämänsä ajan Ylä-Tuuloman kylässä.