Karisma kantoi Koivistoa 60-luvulta asti

Työministeri Lauri Ihalainen ja entinen pitkän linjan puolueaktiivi Pekka Ruotsalainen muistelevat 90-vuotiasta presidentti Mauno Koivistoa lämmöllä. Koivisto tunnetaan vaatimattomana ja demokratiaa edistävänä miehenä.

Kotimaa
Mauno Koivisto
Mauno KoivistoMartti Kainulainen / Lehtikuva

– Kyllä hän oli jo 60-luvulta asti sellainen jolla oli karismaa ja sosiaalidemokraattisessa puolueessa kaikki tiesivät pitkän aikaa, että jos puolue haluaa presidentin, niin se on Mauno Koivisto, muistelee entinen pitkän linjan puolueaktiivi Pekka Ruotsalainen.

Koivisto nähdään vahvana parlamentarismin vahvistajana, sivistyneenä ja karismaattisena persoonana, mutta myös erittäin vaatimattomana miehenä.

Hän nautti valtavaa kansansuosiota, mikä pohjimmiltaan liittyy siihen, että hänet koettiin harkitsevana ja turvallisena isähahmona ja johtajana.

Lauri Ihalainen

Lauri Ihalaisella oli tilaisuus tavata Koivistoa useaan kertaan.

– Olisikohan se ollut sosiaalidemokraattien puoluekokous Porissa jossa Koivisto lausui kuuluisat sanat " Ei pidä provosoitua kun provosoidaan. Oli silloin paikalla ja se sai huikeat aplodit. Silloin tällöin tapasin Koivistoa ja hän oli erittäin kiinnostunut työmarkkinoista ja halusi keskustella varsin säännöllisesti.

Ruotsalainen muistelee aikoja jolloin Koivisto ilmoitti asettuvansa ehdolle presidentinvaaleihin. Ruotsalainen seurasi puolueen sisäpiiristä Mauno Koiviston ja Kalevi Sorsan yhteistyötä.

– Silloin kun Manu asetettiin presidenttiehdokkaaksi vuonna 1981 Helsingin työväentalo oli tupaten täynnä ihmisiä ja lehdistöä. Manu viittasi kädellään puheen aikana Sorsaan ja sanoi "vain me kaksi tiedämme kuinka paljon Sorsa on tehnyt hänen presidenttiehdokkuuden hyväksi", muistelee Ruotsalainen.

Vaatimaton demokratian vahvistaja

– Tärkein mitä hän teki oli se, että hän parlamentarisoi suomalaisen politiikan. Hän halusi, että presidentin valtaoikeuksia vähennetään ja että Suomeen politiikkaan ei tule uutta Kekkosta, Ruotsalainen sanoo.

– Voi hoitaa isojakin asioita ja olla itse vaatimaton. Hän näki, että tällaisen demokraattisen yhteiskunnan tulevaisuus on parlamentarismin vahvistamisessa ja siihen suuntaan hän teki töitä, jopa presidentin aseman kustannuksella. Eikä sekään mikään vähäpätöinen juttu ollut kun Suomi haki EU:n jäsenyyttä, kertoo Ihalainen.

Koivisto seurasi urallaan tarkasti silloisen naapurimaa Neuvostoliiton tapahtumia hyvin tarkasti ja osasi myös kielen. Ruotsalainen muistelee tapausta vuodelta 1989 jolloin Neuvostoliitto oli hajoamassa.

– Olimme Helsingissä ja hän vähän väliä kävi katsomassa televisiota, josta tuli suoraa lähetystä Neuvostoliiton korkeimmasta neuvostosta. Hän pyöritteli päätään ja sanoi, että tästä ei hyvää seuraa, Ruotsalainen muistelee.

Ihalaisen mielestä Koiviston poliittinen jalanjälki näkyy Euroopan politiikkaan liittyvissä isoissa murroksissa, joissa hän oli tekemässä linjaratkaisuja.

– Hän nautti valtavaa kansansuosiota, mikä pohjimmiltaan liittyy siihen, että hänet koettiin harkitsevana ja turvallisena isähahmona ja johtajana, sanoo Ihalainen.