Näkökulma: Miksi jouluihmiset ovat pannassa?

Saako joulusta nauttia koko syksyn vai pelkästään joulupyhinä? Tätä pohtii näkökulmassaan Sari Lehtinen.

Näkökulmat
Sari Lehtinen

Miksi jouluun valmistautumisesta on tullut nyky-yhteiskunnassa paheksuttava ilmiö?

Myönnän ensimmäisenä ja julkisesti olevani jouluihminen. Pystyn helposti kuluttamaan loka-, marras- ja joulukuun pimeitä iltoja siivoiluun, järjestelyyn, leipomiseen ja kaikenlaiseen joulutouhuiluun. Koristeiden etsimiseen kaapeista, uusien hankkimiseen ja esille laittamiseen. Ja tietysti kaikissa väleissä keittelen glögiä, leivon pikkuleipiä ja kerään jouluksi ruokaohjeita.

Viime vuosina on tullut kuitenkin kovin muodikkaaksi ilmoittaa kovaan ääneen, että "minä en ole yhtään jouluihminen", "en tosiaankaan aio stressata ja laittaa joulua" tai "sehän on vain pitkä vapaa muiden joukossa".

Kaikki arvo ja kunnia näille mielipiteille.

Miksi minusta kuitenkin tuntuu siltä, että jos pidät joulusta, haluat fiilistellä sen henkeä jo hyvissä ajoin, eikä joulumusiikki kaupoissakaan saa sinua kierroksille, olet jotenkin outo? Vanhanaikainen, lapsellinen jopa. Etkä ainakaan vakavasti otettava aikuinen.

Mikä jouluun laskeutumisessa sitten ärsyttää? Jos nyt jätetään kaupallinen keskustelu kokonaan pois tästä ajattelusta, niin eikö joulun tuoma pehmeämpi, kauniimpi ja herkempi maailma tekisi meille nykyihmisille ihan hyvää, vaikka pieninäkin annoksina?

Jouluhälinäähän voi jokainen annostella itselleen juuri sellaisina palasina kuin kykenee vastaanottamaan. Voi kuunnella joululauluja hieman tai vähän enemmän. Keittää glögiä tai juoda vain kahvia. Mielestäni jouluun laskeutuminen ja siihen liittyvien puuhien touhuaminen ovat kuitenkin sitä hidasta elämää parhaimmillaan. Silloin voi ajatella niitä liian harvoin mieleen tulevia sinisiä ajatuksia, tai viettää laatuaikaa läheistensä kanssa.

Eniten minua harmittaa se, että nykyaika leimaa joulusta pitävät ihmiset. Joululaulujen kuuntelua joutuu puolustelemaan, lahjoja pitää hankkia ja paketoida vähän häpeillen ja jouluherkuista ei saa mennä sekaisin. Pitää olla hip ja cool, antaa aineettomia lahjoja, ja laittaa joulupöytään sushia ja meksikolaisia salsoja. Laatikot lihottavat ja kinkut ovat tehomaatalouden tuotoksia. Kaikilla on jo kaikkea, eikä glögikään ole oikeasti hyvää.

Mutta joulutunnelmalle voi myös ihan häpeilemättä antautua. Kuukausi sitten sunnuntai-ilta oli jo hämärtynyt. Inspiraatio ei kuitenkaan katsonut aikaa eikä paikkaa, joten kumisaappaat sukkahousujen päälle, oranssit fiskarsit laatikosta ja äiti talon taakse metsään. Hilpeässä huumassa keräilin sopivan ohuita oksia ison kimpun, raahasin ne sisään ja jaoin jouluun laskeutumisen ensihetket koko perheen kesken. Siinä haki mies avuksi rautalankaa ja lapsi ihmetteli äidin touhua. Joulutunnelma alkoi, kun oksista alkoi syntyä kransseja ja rautalanka naarmutti sormenpäitä. Viimeisen kuukauden ajan kranssien pohjat ovat tosin odottaneet valmistumistaan keittiön nurkassa, mutta samalla muistuttaneet siitä, mitä aikaa nyt eletään. Vuoden synkkiä viikkoja, kun lunta ei ole, ja valo on mielentila.

Joulu on aivan kulman takana. Nauti sen tulosta, jos uskallat!

Twitter: @sarilehtinen (siirryt toiseen palveluun)

Sähköposti: sari.lehtinen(at)yle.fi