Jari Tervo: Kannatan juopottelevia joulupukkeja

Pidän arvokkaana, että hiljalleen vapaamielistyvässä yhteiskunnassa saan sisällyttää omaan jouluuni molemmat joulupukit, sekä selvät että juopottelevat, kirjoittaa Jari Tervo blogissaan.

Yle Blogit
Jari Tervo
Jari TervoLassi Seppälä / Yle

Helsingin Sanomat kertoi New Yorkin poliisin hermostuneen juopottelevista joulupukeista. Varsinaiset rikokset näyttävät siis New Yorkista ehtyneen.

Ryyppäystapahtuman nimi on SantaCon ja sen idea on yksinkertainen: sovittuna joulukuun päivänä ihmiset pukeutuvat joulupukeiksi ja juovat viinaa. Kännipukit suunnittelevat reitin, jota pitkin hortoillaan suurkaupungin kaduilla kapakasta toiseen. Vanhoja, klassisia joululauluja kajautetaan uusin, härskein sanoin.

Tapahtumaa riekutaan yli neljässäkymmenessä kaupungissa ympäri maailmaa. Suomea lähimmät, organisoidusti juopottelevat joulupukit starttaavat Berliinissä seitsemäs joulukuuta.

Tämä kaikki on tietenkin hyvää ja kannatettavaa. Kansalainen päättää demokratiassa itse, milloin hän pukeutuu milläkin lailla ja milloin hän jättää jäähyväiset selvälle päivälle.

Joulupukin imago on liian siloinen. Se oikein huutaa inhimillistä säröä.

Newyorkilainen poliisikomisario oli kuitenkin eri mieltä. Hän lähetytti alaisillaan tiedotteita ravintoloitsijoille. Niissä neuvottiin pidättymään osallistumisesta SantaCon-riehaan. Kaupunginosayhdistykset olivat valittaneet epäjärjestyksestä.

New Yorkin poliisipäällikkö Ray Kelly komensi nipottavan alaisensa ruotuun. Poliisipäällikön mielestä SantaCon-tapahtuma oli positiivinen asia. Kellyn mielestä juuri tällaiset tapahtumat tekevät New Yorkista New Yorkin.

Vuoden Irlantilais-Amerikkalaiseksikin muutama vuosi sitten valittu poliisipäällikkö Kelly oli kaukaa viisas. Jos New Yorkin poliisi ryhtyisi karsastamaan yleisiä juopottelupäiviä, pian joku keksisi valittaa eniten epäjärjestystä kaupungissa aiheuttavasta juhlasta, Pyhän Patrikin päivästä. Silloin kaupungin kapakat täyttyvät irlantilaisjuurisista tai muuten vain janoisista amerikkalaisista.

*Juopotteleva joulupukki *saattaa tuntua suuressa maailmassa paheelliselta. Täällä pienessä maailmassa ilmiö on tuttu. Jokainen suomalainen tuntee legendan humalaisesta aattoillan pukista, jonka jäljiltä kuusi on kaatunut, lapset nyyhkyttävät ja isä soittaa urheiluseuraan haukkuakseen kaikki.

Lapsuuteni pukit olivat selviä ja samaa nuhteetonta sorttia olivat kodissamme lahjoja jakaneet poikamme lapsuuden aikaiset pukit. Onkohan humalainen aattoillan pukki vain suomalaista toiveajattelua? Joulupukin imago on liian siloinen. Se oikein huutaa inhimillistä säröä.

Luin netistä juttuja juopottelevista joulupukeista ja törmäsin valokuvaan New Yorkin SantaCon-tapahtumasta. Tyypillinen Yhdysvaltain itärannikon kapakka, vieri vieressä joulupukkeja, lasi kädessä, kasvot jopa ilman naamaria punaiset. Metelin ja naurunremahdukset kuulee jo valokuvasta.

Onkohan humalainen aattoillan pukki vain suomalaista toiveajattelua?

Juopottelevat joulupukit ovat sydämellisen anarkistisia ja lievästi surrealistisia. Coca-Cola-mainoksen joulupukki edustaa ihanteellista käsitystä hyvästä keski-ikäisestä valkoisesta miehestä. Juopotteleva joulupukki edustaa taas totuutta. Ainakin se on lähempänä sitä.

Juopottelevien joulupukkien kadulle horjahtamisen myötä ihmiset saavat samassa joulukuisessa paketissa sekä myytin että sen ironiset purkuohjeet. Molempia kannatan.

En juhli jouluna Jeesuksen syntymää, koska luulen hänen valehdelleen ilmoittaessaan olevansa Jumalan poika. Hänellä ei ole jälkeläisiä, koska Häntä ei ole olemassa.

Juhlin joulua valon voittona pimeydestä. Vihaan ja inhoan pimeyttä vanhemmiten yhä enemmän ja vuoden pimeimmän päivän ohitus muutamaa päivää ennen joulua tuntuu suurelta juhlalta. Olen pakana. Palvon valoa.

Silti minun jouluuni on aina kuulunut ja kuuluu edelleen kristillis-krääsäisiä perinteitä: kuusi, saksalais- tai anglosaksislähtöisiä joululauluja, kynttilöitä, ylensyöntiä, lahjoja. Pidän arvokkaana, että hiljalleen vapaamielistyvässä yhteiskunnassa saan sisällyttää omaan jouluuni molemmat joulupukit, sekä selvät että juopottelevat.

Jari Tervo
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija