Kotimainen elokuva syrjii vanhuksia

Elokuvissa ikääntymisteema on ollut pinnalla viime vuosina. Esimerkiksi Michael Haneken eläkeläispariskuntaa kuvaava Rakkaus-elokuva kahmi lukuisia palkintoja viime vuonna. Monet syksyn ensi-iltaelokuvista kertovat vanhuksista, mutta joukossa ei ole yhtään kotimaista.

kulttuuri
Elokuva
Filmikamari / Viimeinen rakkaus Bavaria Pictures/Nicolas Schul 2013

Suomalaiset vanhuutta kuvaavat elokuvat ovat harvassa, mutta joitakin esimerkkejä kuitenkin löytyy. Näytelmäelokuvien puolella esimerkit löytyvät vuodelta 2009, jolloin ensi-iltansa saivat Miika Soinin Thomas ja Klaus Härön Postia pappi Jaakobille.

Dokumenttielokuvista viimeisimpiä on Jukka Kärkkäisen ohjaama Matkalla vanhuuteen -elokuva vuodelta 2008. Elokuvassa kerrotaan dementoituvasta Marjasta ja hänen perheestään. Aamu-tv:n Tähtihetken haastattelema Kärkkäinen kiinnostui vanhenemisen kuvaamisesta osittain siksi, että ei aikuisena voinut keskustella isovanhempiensa kanssa.

- Kolme isovanhemmistani poistui keskuudesta, kun olin vielä tosi pieni ja neljännen kanssa tuli riitoja, kunnes hän dementoitui. Meistä tuli sitten taas ystäviä, kun minä olin hänen mielestään taas mukava nuori mies. Ehkä sitä myös haluaa tulla joskus vanhaksi itsekin ja kurkistella sinne etukäteen.

Hyssyttely on turhaa

Näyttelijä Jaana Saarinen on näytellyt ikääntyvän roolin esimerkiksi Auli Mantilan minisarjassa Hopeanuolet, jossa varttuneita kuvataan ronskin huumorinkin kautta. Saarisen mukaan ikäihmisten kunnioittamiseen ei kuulu hyssyttely.

- En oikein tiedä onko aiheita, joita ei voisi käsitellä komiikan keinoin. Kaikki me ikäännymme kovaa tahtia ja kaiken ikäisinä nauramme. Jokaisen elämästä löytyy sekä koomisia että surullisia piirteitä.

Kärkkäisen mukaan dokumenttikuvaamisessa täytyy myös olla rohkea.

- Jos kuvauksissa tapahtui jotakin kummallista tai ikävää niin läheiset saattoivat sanoa, että tätä ei mielellään näytettäisi elokuvassa. Kun tällainen kohtaus oli leikattu elokuvaan ja he näkivät sen kokonaisuudessaan, niin ei se haitannutkaan.

Filmikamari
Christopher Walken näyttelee parkinsonin tautia sairastavaa sellistiä elokuvassa A Late Quartet.Pening Night Productions, Inc

Elokuvia vanhuudesta ei voi vaatia

Tänä viikonloppuna elokuvateattereihin saapuu elämänhalunsa menettäneen eläkeläisen elämää kuvaava Sandra Nettelbeckin Viimeinen rakkaus, ensi kuussa vuorossa on Yaron Zilbermanin iäkkään sellistin parkinsonin taudista kertova A Late Quartet.

Saarinen ja Kärkkäinen ovat samaa mieltä, että usein vanhenemisesta kertovissa elokuvissa on melankolinen sävy, samanlainen kuin ikääntymiseen liittyvässä uutisoinnissakin.

- Aina mennään negatiivisen kautta, mutta tärkeätä tietoa sekin on, sanoo Kärkkäinen.

Vaikka iäkkäistä ei tehdä kotimaassa elokuvia, käyvät vanhukset elokuvissa yhä enemmän. Finnkinon mukaan alkuvuonna eläkeläiskatsojien määrä on noussut noin 30 % viime vuoden vastaavaan nähden. Saarinen muistuttaa, että elokuvat ikääntymisestä eivät ole vain vanhoja varten.

- En usko, että kukaan haluaa käydä katsomassa vain tietyntyyppisiä elokuvia. On tietysti luonnollista, että nuoret eivät välttämättä jaksa katsoa elokuvia 80-vuotiaista. Eivät kaikki vanhemmatkaan ihmiset jaksa katsoa elokuvia iäkkäistä, mutta he voivat katsoa myös niitä.

Ohjaajan mielestä elokuvantekijän pitää lähtökohtaisesti olla kiinnostunut ikääntymisestä.

- On hyvä, että tekijät tarttuvat sellaisiin aiheisiin, jotka heitä kiinnostavat. En halua vaatia keneltäkään elokuvia vanhuudesta, Kärkkäinen sanoo.