Vanhat pierut kaihoavat retropelejä ja -konsoleita

Hei nelikymppiset, vieläkö muistatte nostalgisen Sega-konsolin ja NHL-pelit? Al Iafraten hurjat siniviivataklaukset ja Dale Hunterin fyysisen pelityylin. Vai tuleeko tippa linssiin kaipuusta Atariin, Decathloniin ja joystikin rynkyttämiseen? Silloin sitä vielä osasi, nykypäivänä konsolien ja pelien hienoudet alkavat olla vanhalle jo melkein liian vaativia.

Kotimaa
Petri Nikupaavo ja Tommi Lahtonen esittelevät ruutupaperille kirjoitettuja 92/93 kauden ykköskentällisiään.
Vasemmalla Calgary Flamesin päävalmentaja Petri Nikupaavo ja kollega Chicago Blackhawksista Tommi Lahtonen esittelevät kauden 92/93 ykköskentällisensä. Petri Kuikka / Yle

Retropelien muistelu saa somessa vipinää. Kaiho paistaa rivien välistä, kun kaverit ylistävät vanhoja lemppareitaan.

Toni: Nostalgisin ehdottomasti C64 ja siinä eri "Gamesit". Sit Amiga-aikana Civilization sekä PC alkuajoilta 90-luvun NHL:t.

Anssi: Spectrum 48 oli mun laite. Kasettiasemana saattoi käyttää mitä tahansa c-kasettinauhuria. Ekana mieleen tuleva peli on PC ympäristöstä Leisure Suit Larry, jostain 80-90-luvun vaihteesta.

Mikael: Sega ja pelit summerolympics ja winterolympics.

Janne:__Commodore 64:lla tuli pentuna joskus 80-luvun puolivälissä pelattua Pitstop II formulapeliä ja se on mulla edelleen pelien kunkku. Huvittavinta PT II:ssa oli kuitenkin varikkopysähdykset: varikkomiesten liikkuminen joystickilla ohjattuna muistutti humalaisen kävelyä

Sega ja NHL synnyttivät Kokkolassa YHL:n

1990-luvun alussa parikymmentä 20+ -ikäistä kokkolalaista miestä hullaantui pelaamaan Segalla NHL-pelejä. Siihen asti oli lätkitty pöytäkiekkoa Stigalla. Sega-pelikonsolilla leikistä tuli totta. Perustettiin YHL (YstävyydenHockey League), joka pelasi 48 ottelun runkosarjaa, play offit ja mahtavat finaalit. Gaalailtojakaan ei unohdettu.

Se oli aivan hillitöntä omistautumista. Jokainen teki käsin tarkat tilastot.

Tommi Lahtonen

- Se oli aivan hillitöntä omistautumista. Jokainen teki käsin tarkat tilastot. Kauden alkajaisiksi tehtiin oma lehti, mihin jokainen kirjoitti analyysin omasta joukkueestaan. Nykynuoret eivät varmaan jaksaisi sitoutua enää niin, kertoo Tommi Lahtonen.

Omissa peleissä pyrittiin täydelliseen reaalielämään. Ei ollut nettiä mutta oikeaa NHL:ää seurattiin televisiosta ja tekstitelevisiosta. Koskaan ei väärä mies pelannut joukkueessa.

Petri Nikupaavo

_- _Pelaajavaihdot huomioitiin tarkasti. Omissa peleissä pyrittiin täydelliseen reaalielämään. Ei ollut nettiä mutta oikeaa NHL:ää seurattiin televisiosta ja tekstitelevisiosta. Koskaan ei väärä mies pelannut joukkueessa, muistelee Petri Nikupaavo.

Pelaaminen teki nuorista miehistä pikkupoikia, jotka pääsivät toteuttamaan virtuaalisesti unelmiaan NHL-urasta. Uusi peli oli porukassa aina mediatapahtuma. Pelit ostettiin kimpassa, että saatiin paljousalennus. Töissä kytättiin kelloa ja kadehdittiin niitä kavereita, jotka olivat jo ehtineet saada pelin käsiinsä.

- Selattiin äkkiä manuaalit, mitä uusia ulottuvuksia? Mahtavaa, uusi yleisöanimaatio! Väliäkö sillä, että se onkin vain kahden sekunnin väläys, kun perhe kävelee pleksin takana, miehet nauravat.

Kultamaalatut ukkelit ja Juha Miedon kirves

Runkosarjaa hakattiin sormet ruvella ja välillä pää savuten. Kertoopa perimätieto, että kerrankin peli (ei konsoli) lensi kaaressa Kokkolan yöhön.

90-luvun alun Segan ja pelien grafiikka ja lapsukset saavat Tommin ja Petrin lähes euforiseen tilaan. Kilvan muistellaan B-nappulaa, jonka ongelmat saivat pelaajan tekemään haarojensa välistä oman maalin. Tai Petrin ideaa aktiivimaalivahdista, joka pelittäessään vei pelaajan voittoon, mutta joka saattoi myös heilua omia aikojaan toisessa päädyssä, tai jäädä takomaan laitaa maalin takana.

Kokkolan nuorten miesten kausi huipentui finaaleihin. Kerran ne pelattiin ravintolassa liveyleisön ympäröimänä ja kuvattiin VHS-nauhalle.

- Gaalailta kuului asiaan. Jokainen oli pukeutunut joukkueensa pelipaitaan. Kiertopalkintona kiersi kirves, jonka Annalan Jukka oli hakenut paikallisesta rautakaupasta silloin, kun Juha Mieto oli ollut siellä keikalla. Muina palkintoina jaettiin kultaisiksi maalattuja pöytäkiekkopelin muoviukkeleita, muistelee Petri.

Segaporukka hiipui pleikkari ykkösen tuloon. Sarjaa yritettiin, mutta homma hyytyi. Kaikki eivät enää hankkineet omaa pelikonsolia.

- Segankin konseptilla pystyit pelaamaan taitokiekkoa. Pleikkari ykkösessä nappuloita oli jo siellä täällä, ja alkoi olla itse ulalla siitä hommasta, kertoo Petri.