Unski justeerasi kirjansa uusiksi

Rovaniemeläisen Unto Matinlompolon tarinakokoelma "Huojuva talonpoika" julkaistiin alunperin vuonna 1996. Nyt kirjan kieliasu on tarkistettu ja Unski on kirjoittanut kolmanneksen lisää luettavaa samoihin kansiin.

Unto Matinlompolo
Huojuva talonpoika
Hillevi Antikainen / Yle

Huojuvasta talonpojasta otettiin aikanaan pienenpuoleinen painos, joka myytiin loppuun. Siitäkin huolimatta, ettei painojälki ollut paras mahdollinen. Kun Matinlompolon myöhemmät tarinakokoelmat myivät hyvin, Untolle ehdotettiin uutta painosta esikoisesta.

- Mie en sitä muuttamatta halunnu tehä, koska se oli jollaki lailla aikansa eläny. Mie kävin kaikki tarinat läpi, joka oli muuten hithaampaa hommaa ko se, että olis tehny uuestaan. Tein siihen myös noin 30 prosenttia uutta tekstiä, Unto Matinlompolo selvittää.

Talonpoika rikastui arjen tragikomiikalla

Unto Matinlompolo kirjoitti Huojuvaan talonpoikaan kolmanneksen verran uutta. Se kumpusi arjesta ja sen kummallisuudesta ja huvittavuudesta.

- Ne kertovat aika lailla näistä yhteiskunnan merkillisistä säädöksistä, ihmisen hoitamisesta, sairauesta ja niin sanotun terveen ja sairaan rajapinnoista. Sama vanha sävel pohjalla, mikä sillonki. Että ei ole tässä ainakhaan seittemäntoista vuojen aikana mikhään näistä muuttunu, Unto Matinlompolo viittaa esikoiskirjansa alkuperäiseen ilmestymisvuoteen 1996.

Jos jossaki näkis Romeon ja Julian esitettävän savoksi, niin hymyilyttäs jo siinä lipun ostopaikalla.

Unto Matinlompolo

Kielivaroitus

Unto Matinlompolo on kirjoittanut "Huojuvan talonpojan" jälkeen kaksi tarinakokoelmaa "Iltatulien tarinoita" ja "Maan ja taihvaan välillä". Ne on kirjoitettu Länsi-Lapin murteella, mutta nyt uusintakierrokselle lähtevää esikoista ei.

- Semmonen varotus kaikile, jokka on murtheista innostunu, että siinä ei ole sannaakhaan murretta. Se on semmosta suhteellisen kankeaa suomen kieltä, Unski veistelee.

Unto Matinlompolo tunnetaan vankkana murteiden miehenä. Huojuvan talonpojan aikaan murteet eivät kuitenkaan olleet niin suosiossa kuin nyttemmin ja myös arkityö vaikutti kirjoittamiseen.

- Mitä sillon töitä tehin, niin työkielenä joutu käyttämhään vahvasti kirjakieltä. Sillon ei tämä murrepuumikaan ollu tässä rajassa, mitä se nykysin on. Ainaki muualla Suomessa murre on hyvin arvostettu kielen käyttötapa ja nämä myöhemmät pari kirjaa tuli tehtyä sen puumin mukana. Enkä ole sitä kyllä katunu, Unto Matinlompolo sanoo.

Unski kirjoittaa mielellään omalla Länsi-Lapin murteellaan.

- Murre on helpompi kirjottaa sillon kun puhuthaan tavallisista arjesta ja tunneasioista. Asiateksti on eri juttu. Sillon murre tahtoo antaa semmosen turhan koomisen piirtheen siihen. Samoin olen huomannu semmosen vastuksen näissä kirjoissa, että ihmiset hyvin harvon huomaa sen vakavan neljänneksen näissä murrekirjoissa. Enimmäkseen se komiikan puoli tarttuu.

Oman kotiseudun murre on jokaiselle normaalia puheilmaisua. Unto Matinlompolokin myöntää, että koomisuus erottuu parhaiten vieraampia murteita kuunnellessa.

- Kyllä täytyy ittekki myöntää, että jos jossaki näkis Romeon ja Julian esitettävän savoksi, niin hymyilyttäs jo siinä lipun ostopaikalla.