Valkolakin hohtoa ei ikä himmennä

Tikkakoskelaisen Terttu Pihlin aherrus palkitaan torstaina, kun hänet lakitetaan Jyväskylän aikuislukion tuoreena ylioppilaana. Kansakoulun aikanaan käynyt Pihl hoiti sekä lukion että vaaditun peruskoulun yhteensä seitsemässä vuodessa.

Kotimaa
Terttu Pihl valmistuu ylioppilaaksi 75-vuotiaana.

Terttu Pihl kaivelee uutuuden hohtoista valkolakkia paketista. Paperi rapisee ja lakkia mallataan peilin edessä päähän. Hieman taikauskoisena Terttu Pihl arvelee, että liekö lakin päässä pitämisestä koituu vielä huonoa onnea. Hymy kuitenkin paljastaa, että lakkipäinen peilikuva on mieluinen. Nuukuksissaan Terttu ajatteli ensin lainata siskonsa vanhaa lakkia, mutta päätti sitten ostaa uutuuttaan hohtavan valkoisen. Eihän lakki nyt varsinaisena lakkiaispäivänä saa vielä kellertää.

- Saattaa olla, ettei siitä kerkeä tulla kellastunutta minun elämän aikana tullakaan, naureskelee 75-vuotias Pihl.

Torstaina Pihlin seitsemän vuotta kestänyt ponnistus tulee päätökseensä. Pihl lakitetaan Jyväskylän aikuislukiosta valmistuneiden joukossa. Idea valkolakin hankkimiseen muhi jo kauan ennen tositoimia.

- Kyllä se oli ihan sattumien summa, että lähdin lukioon. Elämän varrella olen ajatellut, että kyllä vielä jossain vaiheessa luen itseni ylioppilaaksi.

Kova lukemaan jo kansakoulussa

Pihl sanoo olleensa kova lukemaan jo kansakoulussa. Kansakouluaika oli Pihlille helppoa ja hyviä numeroitakin tuli.

- Letitin tukkaakin niin siinä oli kirja auki aina, Pihl naurahtaa.

Vaikka suurimman huomion kansakouluaikaan saivatkin koulun satukirjat, myöntää Terttu, että kyllä ne koulukirjatkin tuli luettua aika tarkkaan läpi.

Myöhemmin työelämässä oppi alkoi jälleen kiinnostaa. Kolmivuorotyön ohessa Pihl ei kuitenkaan pystynyt saavuttamaan valkolakkia, joten lukio jäi tuonnemmaksi.

Työelämässä pystyi kuitenkin hyödyntämään kesälomia opiskeluun. Pihl sai vanhalta ystävältä kimmokkeen lukea approbaturin avoimessa yliopistossa.

- Ensin ajattelin, että enhän minä sitä pysty, mutta nyt approbatureita on suoritettu jo neljä kappaletta.

Lopulta, eläkkeelle jäätyään Tertulla oli aikaa tarttua pitkään muhineeseen haaveeseen ylioppilastutkinnosta. Lukioon lähtemiseen viimeisen töytäisyn antoi lopulta Tertun hieroja, joka aikoi itsekin imoittautua aikuislukioon, ja kehotti Terttuakin lähtemään vielä opintielle.

Lukujärjestystäkin piti tulkata

Lukioon lähteminen oli elinikäiselle opiskelijalle kuitenkin jännittävä paikka. Ensimmäinen ongelma muodostui luokan etsimisestä sekä lukujärjestyksen tulkinnasta.

- Kyllä minulle piti monta kertaa suomentaa lukujärjestystä. Istuin luokassa takapenkkiin ja ajattelin nöyrästi, että se on minun paikka. Se ei sitten kuitenkaan onnistunut, koska kaihin takia en nähnyt sieltä yhtään mitään, naurahtaa Pihl.

Lukiossa Pihl on sisuuntunut lukion tuomista vaikeuksista.

- Huomasin, kuinka helppoa se koulu on jättää kesken, kun tulee eteen vaikeita asioita. Mutta sitten kun sen selvittää niin on iloinen, että jatkaa.

Pihl sanoo elämässään oppineen sen, että mitään ei kannata jättää kesken, koska se harmittaa myöhemmin. Nuorille hän neuvoo, että kerran aloitettu kannattaa viedä loppuun asti.

- Joidenkin nuorten kohdalla käy niin, että he kokeilevat sitä ja tätä, eikä mistään tule valmista.

Pihlin mukaan nuorten tehtävä on purra hammasta ja käydä koulut loppuun. Eläkkeellä sitä ei tarvitsisi enää päntätä. Pihl kuitenkin sanoo, että eläkkeellä opiskelu pitää mielen virkeänä.

- Toisten ihmisten seuraamisesta tulee eläkkeellä helposti sitä elämän sisältöä. Opiskelu antaa sen verran sisältöä elämään, ettei tarvitse alkaa kyttäämään sitä, mitä naapuri tekee.