Pisa-tulos ei yllättänyt matematiikan opettajaa: Tunnista kolmasosa menee kirjojen etsimiseen

Kai Nyyssösen mielestä Suomessa oppilailta ei osata enää vaatia työntekoa menestymisen eteen. Toisin on Aasiassa, joka menestyi Pisa-vertailussa hienosti. Tulevaisuuden osaajia esimerkiksi pelialalle ei voi tulla, jos matematiikka ei ole hallussa.

Kotkan Langinkosken koulun matemaattisten aineiden opettaja Kai Nyyssönen. Kuva: Kai Nyyssösen arkisto

Tiistaina julkistetut Pisa-tulokset eivät olleet suomalaisnuorten kannalta kaunista luettavaa. Eri maiden oppimistuloksia vertailevassa Pisa 2012 -tutkimuksessa Suomi löytyi esimerkiksi matematiikan osaamisessa 12. sijalta, kun kymmenen vuotta sitten Suomi sijoittui toiseksi. Edellisessä Pisa-tutkimuksessa vuonna 2009 Suomi sijoittui matematiikan osaamisessa kuudenneksi.

Tutkimuksen mukaan heikosti matematiikkaa osaavien oppilaiden määrä on kasvanut yhdeksässä vuodessa seitsemästä prosentista 12 prosenttiin. Samaan aikaan erinomaisesti matematiikkaa hallitsevien oppilaiden määrä on vähentynyt 23 prosentista 15 prosenttiin. Lukutaidossa suomalaiset nuoret sijoittuivat 6. sijalle. Pisa-tutkimuksessa vertailtiin 15-vuotiaiden nuorten osaamista.

Tulos ei yllättänyt

Matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa Kotkan Langinkosken yläkoulussa opettava Kai Nyyssönen ei yllättynyt Suomen Pisa-tuloksista.

– Ensireaktioni oli huolestuminen, mutta kun päivittäin teen työtä nuorten parissa ja katselen miten oppi menee perille, niin eipä tämä yllätä, sanoo Nyyssönen.

Nyyssösen mielestä opettaminen on muuttunut kymmenessä vuodessa haastavammaksi kaikissa oppiaineissa. Kaikenlaiset viihdykkeet vievät nuorten huomion, eikä keskittyminen tahdo riittää koulutyöhön. Kyse on hänen mielestään silti enemmän motivaation kuin keskittymisen puutteesta.

Ensireaktioni oli huolestuminen, mutta kun päivittäin teen työtä nuorten parissa, niin eipä tämä yllätä

Kai Nyyssönen

Suomalaiseen koulujärjestelmään ja pedagogiikkaan olisikin Nyyssösen mielestä tehtävä suuria muutoksia, jotta se vastaisi paremmin nykynuorten maailmaa. Samaa korosti tiistaina myös opetusministeri Krista Kiuru (sd.).

– Tulosten yleinen lasku osoittaa, että suomalaista perusopetusta on lähdettävä voimakkaasti kehittämään, sanoi Kiuru tiedotteessaan.

– Nykyinen järjestelmä ei oikein enää istu näiden diginatiivien maailmaan. Motivaatio aineita ja opetusmetodeja kohtaan jää silloin alhaiseksi, pohtii puolestaan Kai Nyyssönen.

Tuntimäärän lisääminen matematiikassa ei ole Nyyssösen mielestä ratkaisu, vaan järjestelmä kaipaisi syvemmälle meneviä muutoksia. Viime aikoina Suomesta on julkisessa keskustelussa yritetty leipoa peliteollisuuden seuraavaa suurmaata, mutta tähän yhtälöön sopii huonosti nuorten heikentynyt matikkapää. Kai Nyyssönen muistuttaa, että koodaamista ei voi osata ilman matemaatiikan hallitsemista. Tämän yhteyden kertominen oppilaille on opettajien tehtävä.

Työnteko takaisin kunniaan

Matematiikan Pisa-tuloksissa Suomen taakse jäi monia niin sanottuja kehittyneitä länsimaita kuten Saksa, Kanada, Australia sekä Uusi-Seelanti. Kärkikuusikko tuli kokonaan Aasiasta. Parhaat pisteet keräsi Kiinan Shanghai, ja kärjen tuntumasta löytyvät myös Korea, Taiwan ja Hongkong.

Jos älypuhelin tulee kouraan pelkästään toivomalla, niin silloin nuoren on vaikea nähdä miten kovalla opiskelulla voi saavuttaa haluamansa

Kai Nyyssönen

Kai Nyyssönen näkee, että rikkaiden länsimaiden huono menestys johtuu osittain siitä, että nuoriso ei näissä maissa joudu ponnistelemaan saavutusten eteen läheskään yhtä paljon kuin Aasiassa. Itämaiseen kulttuuriin kuuluu puolestaan kova, toisinaan armoton, työnteko menestymisen eteen. Suomessa vaatimustaso on laskenut ja se näkyy.

– Jos älypuhelin tulee kouraan pelkästään toivomalla, niin silloin nuoren on vaikea nähdä miten kovalla opiskelulla voi saavuttaa haluamansa, pohtii Nyyssönen.

Asenne työntekoon lähtee opettajan mielestä kotoa, ja siihen on koulussa vaikeampi puuttua. Jos työn merkitystä korostetaan kotona, se siirtyy myös lapsille. Sama pätee myös oppimiseen. Kai Nyyssönen harmittelee, että vanhemmat ovat usein liian kiireisiä kiinnittääkseen huomiota tällaisiin asioihin. Kun kasvatustyötä sysätään koululle, jää aikaa vähemmän opettamiseen.

– Jos 45 minuutin oppitunnista menee vartti siihen, että otetaan kirjat ja muut työvälineet esille, niin aikaa jää aika vähän itse oppiaineelle, hymähtää Nyyssönen.