1. yle.fi
  2. Uutiset

Sankaruus on usein sietämistä

Jyväskyläläinen tietokirjailija Mikko Porvali on kirjoittanut useita teoksia Suomen sotahistoriasta. Sankaruutta Porvali luonnehtii niin sodassa kuin rauhassakin olosuhteiden sietämiseksi.

Kotimaan uutiset

Mikko Porvalin tuorein teos on lokakuussa ilmestynyt Hyökkäyksen edellä, joka kertoo yhden kaukopartion tarinan Kannaksella kesällä 1941. Kirjassa seikkailee myös Mikon isoisä Antti Porvali. Oman isoisän elämänvaiheet ovat osaltaan olleet vaikuttamassa siihen, että miehen kiinnostus historiaan heräsi jo nuorena.

- Ehkä se on joku alkusyy, mutta ei se ole syy kirjojen kirjoittamiseen muutoin kuin siten, että kun olen haastatellut päämajan kaukopartiomiehiä, niin uskon, että vastaanotto on ollut erilainen sen vuoksi, että olen ollut heidän aseveljensä ja esimiehensä pojanpoika. Se on saattanut vaikuttaa siihen, millä tavalla he minulle asioista kertovat. Samoin tiedustelualalla toimineen isoisän dokumentteja ja aineistoja on ollut käytettävissäni. Sekin on ajanut kirjoittamaan, kuvailee Porvali.

Sankaruus sodassa ja rauhassa

Sotahistoriaan ja sodassa olleiden kokemuksiin perehtyneenä Porvali toteaa, että sota ei ole reilua.

Sankaruus on niissä olosuhteissa pärjäämistä, jotka elämä eteemme asettaa.

Mikko Porvali

- Ei sota ole yksilön eikä oikein kenenkään muunkaan kannalta reilua. Se asettaa ihmisiä mahdottomien valintojen eteen. Aika usein ikävät asiat on sellaisia, että jonkun ne on tehtävä ja jonkun on ainakin yritettävä, jos halutaan menestyä sodan kaoottisessa todellisuudessa.

Suomalaisesta sakaruudestakin Porvalilla on oma näkemyksensä. Sodassa se on tarkoittanut muun muassa kestävyyttä.

- Siinä on ollut ensinnäkin alttiutta laittaa itsensä likoon ja heidän sankaruutensa koostuu myös siitä olosuhteiden sietämisestä, usein nälän ja kivunkin. Oikeastaan arjenkin sankaruus on sietämistä: niissä olosuhteissa pärjäämistä, jotka elämä eteemme asettaa. Vaikka kirjoitan sota-ajan tapahtumista, niin kyllä minun sankareita ovat myös omaishoitajat, yksinhuoltajat ja aika monet työkaveritkin, pohtii Porvali.

Itsenäisyys on yhteen hiileen puhaltamista

Porvali osallistuu itsenäisyypäivänä tasavallan presidentin vastaanotolle Tampereella.

Itsenäisyys ei merkitse laukauksia eikä tykistökeskityksiä.

- Tottakai postin saaminen presidentiltä vetää nöyräksi. Toisaalta siellähän on tänä vuonna nimenomaan maakuntien edustajia ja yritetty aikaisempaa enemmän satsata veteraanien kutsumiseen. Näkisin, että minun kutsumiseni liittyy tähän, koska olen yrittänyt pitää veteraanien asioita esillä ja kirjoittaa heidän vaiheistaan sodan aikana ja sen jälkeen.

Porvali toteaa, että Suomen itsenäisyys merkitsee hänelle muun muassa kansallista itsemääräämisoikeutta, mahdollisuutta päättää omista asioista ja perinnettä, jonka jo moni suomalainen sukupolvi on siirtänyt eteenpäin.

- Me nähdään itsenäisyys hirveän usein sotiin kulminoituvana kysymyksenä, mutta esimerkiksi veteraanisukupolvien suhteen pitäisi muistaa niiden sukupolvien kokonaistyö: jälleenrakenuksen vuosikymmenet ja hyvinvointivaltion luominen ja kaikki tämä. Itsenäisyys ei merkitse laukauksia, tykistökeskityksiä, eikä itsenäisyyden puolustamista, vaan itsenäisyyden rakentamista pitkäjänteisesti ja yhteen hiileen puhaltamista, kansallista yhtenäisyytä, tiivistää Porvali.

Lue seuraavaksi