1. yle.fi
  2. Uutiset

Riikka Pelo: Tekstistäni tuli suurempaa kuin minä itse - video

Finlandia-palkinnon voittaja toivoo palkinnon tuovan hänelle työrauhan.

kulttuuri
Riikka Pelo Vanhalla ylioppilastalolla. Vaaleita kukkia ja köynnöksiä näkyy taustalla.
Riikka Pelo kertoo Yle Uutisten haastattelussa, ettei uskonut vielä olevan hänen vuoronsa tulla palkituksi.

Vuoden 2013 Finlandia-palkinnon voittanut Riikka Pelo oli palkinnosta kuultuaan iloinen ensiksi kustantajansa Teoksen puolesta.

- Ensimmäisenä ajattelin, että kustannustoimittajani Silja sai soittaa minulle tällaisen puhelun. Olin kauhean iloinen Siljan ja kustantamon puolesta. Vasta sen jälkeen osasin olla iloinen omasta puolestani, Pelo nauraa.

Jossakin vaiheessa alkoi tulla sellainen tuntu, että teksti alkaa lähteä minun käsistäni.

Kirjailija ei osannut odottaa Suomen arvostetuinta kirjallisuuspalkintoa, kun ehdolla oli kolme jo aiemmin voittanutta.

- Olin yllättynyt, koska en todellakaan osannut ajatella, että olisi minun vuoroni olla tässä. Olin ajatellut, että kokeneille konkareille palkintoja soisi.

Valtavasta taustatyöstä palkituksi kirjaksi

Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme kertoo venäläisestä runoilijasta Marina Tsvetajevasta, jonka tuotannosta Pelo kiinnostui jo varhain.

- Innostuin hänen runoudestaan ja proosastaan parikymppisenä. Rakastuin hänen kielensä musikaalisuuteen ja rytmisyyteen, vaikkakin kyllä suomen kielellä. En silloinkaan enkä nytkään ole pystynyt häntä lukemaan venäjäksi.

En todellakaan osannut ajatella, että olisi minun vuoroni olla tässä.

Kirjaa varten Pelo teki valtavan historiallisen taustatyön. Suurin tehtävä Pelon mukaan oli työstää suuri taustatyömateriaali varsinaiseksi tekstiksi.

- Ja löytää romaanin oma kieli ja henkilöiden fiktiivinen oma kielensä, rytmisyytensä ja poljentonsa. Se kuitenkin tapahtui intuitiota seuraamalla. On pitänyt heittäytyä siihen fiktiomaailmaan ja luottaa tutkimuksen kautta luomaansa kivijalkaan.

Kun teksti alkoi elää omaa elämäänsä

Riikka Pelo kirjoitti Jokapäiväinen elämämme -teosta noin viisi vuotta. Jossain vaiheessa hänelle tuli tunne, että teksti alkoi elää omaa elämäänsä.

- Kyllä mulle jossakin vaiheessa alkoi tulla sellainen tuntu, että teksti alkaa lähteä minun käsistäni. Siinä on jotain suurempaa kuin minä itse. Se on menossa johonkin omaan suuntaansa ja sillä on oma tahto. Se on ehkä semmoinen merkki, josta voi uumoilla, että tässä tapahtuu jotain erityistä.

Pelon hartain toive on, että Finlandia-palkinto toisi hänelle tietynlaisen työrauhan.

- Toivon, että se sillä tavalla muuttaa, että saan enemmän aikaa, tilaa ja rauhaa kirjailijan työlleni.

Lue seuraavaksi