Pikku kylän jouluyllätys lämmittää lähellä ja kaukana

Joulukuussa katseet kohdistuvat kauppojen näyteikkunoihin ehkä enemmän kuin minään muuna vuodenaikana. Pitkän linjan somistaja on kuitenkin sitä mieltä, että todelliset taidonnäytteet puuttuvat katukuvasta. Hän teki oman vastaiskunsa pikku kylän näyteikkunaan.

ilmiöt
Paltamolaisen markkinointitoimiston ikkunaan on somistettu jouluasetelma.
Sini Salmirinne / Yle

Stockmann-tavaratalon jouluikkuna Helsingin ydinkeskustassa on kenties Suomen tunnetuin jouluikkuna. Pienille lapsille rakennetaan lava, jolle kiiveten he pääsevät vuorollaan ihailemaan kunkin vuoden joulumaailman yksityiskohtia.

Kainuussa, Oulujärven kyljessä sijaitsevan Paltamon kunnan kylänraitti on kaikin puolin kaukana Aleksanterinkadusta. Mutta tänä jouluna Paltamosta löytyy yksityiskohta, joka omalla tavallaan lyö kampoihin suurtenkin jouluikkunoiden rinnalla. Paikallisen mainostoimiston näyteikkunaan on somistettu joulumaailma.

Ikkunassa on 11 vanhaa tonttuhahmoa. 30 senttimetrin korkuiset, parrakkaat ja veikeät tontut löytyvät keinuhevosten selästä, vanhoista nuken kärryistä ja kelkasta. Yksi tontuista soittaa viulua, toinen kantaa lyhtyä. Joukko tonttuja on kiivennyt vanhanajan polkuautoon.

- Olen rakentanut tämän joulupukin pirtiksi, joka noudattelee 1930 ja –40-lukujen kaavaa. Pirtissä seikkailee villejä tonttuja. Kaikki lelut ja muut tykötarpeet ovat peräisin tuolta ajalta, kertoo ikkunan taiteillut Tapani Homanen.

Tapani Homanen on somistanut paltamolaisen markkinointitoimiston ikkunaan on jouluasetelman.
Samppa Homanen

Nostalgiaa ja kirpputoriaarteita

Tapani Homanen on jo vuosikymmeniä kerännyt vaimonsa kanssa vanhoja leluja ja kipsiesineitä. He pyörittävät kesäisin "leikittyjen lelujen" näyttelyä. Nostalgisia tonttuaarteita löytyy siis Homasten kätköistä paljon enemmän, kuin mitä jouluikkunaan on saatu mahtumaan. Tonttujen lisäksi joulumaailman muutkin yksityiskohdat ovat aitoa vintagea.

– Polkuauto, jonka kyytiin muutama tonttu-ukko on kiivennyt, on täysin toimintakuntoinen. Se on lahtelaisen Lelu-Tehtaan 30- tai 40-luvulla tekemä. Sitäkin voi käydä ihailemassa sinänsä, hehkuttaa Homanen.

Noin kolme metriä kertaa neljä metriä suuressa ikkunassa on jäänne myös Suomen nimekkäimmästä jouluikkunasta. Kimaltaviin sukkahousuihin pukeutunut, puolimetrinen mekaaninen keijunukke on ollut Stockmannin jouluikkunassa 1950 –luvulla.

- Se on tällainen lyyraa soittava keijukaistyttö. Emme ole uskaltaneet laittaa sitä vielä käyntiin, koska sähköistys on vähän sellainen, ettei sitä uskalla yksin jättää. Mutta ensi kesänä lelunäyttelyssämme sen saa nähdä toiminnassa.

Paltamolaisen markkinointitoimiston ikkunaan on somistettu jouluasetelma, josta löytyy muun muassa 50-lukulainen keijutyttö.
Sini Salmirinne / Yle

Mekaaninen keiju on päätynyt Paltamoon Homasen toisen pojan löydettyä sen Stockmannin varaston kirpputorilta keväällä.

Kaikki näyteikkunan tontut ja nuket ovat toimintakuntoisia. Niiden ei kuitenkaan anneta liikkua öisin.

- Näytetikkuna on yöllä yksin täällä, eikä kukaan ole sitä valvomassa. Emme uskalla laittaa niitä toimimaan nimenomaan vanhan sähköistyksen takia, Homanen kertoo.

Somistajien kultavuodet ovat takanapäin

Tapani Homanen on pitkän linjan mainosmies ja somistaja.

– 60–70–luvun taitteessa, kun minä aloitin työt, jokaisella itseään kunnioittavalla liikkeellä oli oma somistaja, somistamo. Joulu, uusi vuosi, pääsiäinen ja kesä näkyivät ikkunoissa. Jouluikkunat varsinkin olivat upeita. Niillä jopa kilpailtiin, kenellä oli upeimmat luukut. Nykyään tämä on tällaista teippaamista, tarrojen liimausta, Homanen naurahtaa.

Homanen kuvailee itseään käsityöläiseksi, jonka silmin katseltuna nykyiset näyteikkunat ovat ankeita.

– Muistan itse, kuinka rakentelin muun muassa naisten intiimejä alusvaateikkunoita, rintaliivi-ikkunoita. Voitin monta Suomen mestaruuttakin aikoinani. Ne olivat sellaisia taidonnäytteitä. Laitoin perhoset lentämään. Nykyään alusvaatteetkin töksäytetään jäykän valkoisen mallinuken päälle.

- Myyjillä ei taida muutenkaan olla paljon soveltamisen varaa, kun ketjuuntuneiden liikkeiden pääkonttorista tulee käsky, että tämän näköistä tehdään.

Paltamolaisen markkinointitoimiston ikkunaan on somistettu jouluasetelma.
Tapani ja Samppa Homanen pohtivat muutoksia mainosmaailmassa ja näyteikkunoissa.

Ensimmäisen mekaanisen ja lavastetun ikkunanäyttelyn Homanen teki jo 1970 ja –80 lukujen taitteessa.

- Se tehtiin Kajaanissa silloisen Pohjolan Vaatetus –liikkeen ikkunaan. Se oli aika suuri, mutta ajatukseltaan se myötäili paljon tätä jouluikkunaa. Muistan elävästi, kun poikani nokka kiinni ruudussa katseli sitä ihailevasti. Tämä jouluikkuna on siis myös muisto hänelle lapsuudestaan, Homanen kuvailee.

Homanen on rakennellut työuransa aikana paljon liikkuvia ikkunasomisteita.

- Sellaisia missä tontut laskeutuvat pyörivästä lentävästä lautasesta ja niin edelleen. Lentävän lautasen mekanismi oli rakennettu nurinpäin olevasta levysoittimesta. Sellaista oli se tekniikka silloin, muistelee Homanen.

Paltamolaisen markkinointitoimiston ikkunaan on somistettu jouluasetelma.
Kuuntele Tapani Homasen haastattelu jouluikkunan ääreltä.

Kuva tämänvuotisesta jouluikkunasta leviää kulovalkean tavoin facebookissa ja muualla sosiaalisessa mediassa. Tapani Homanen on saanut roppakaupalla palautetta.

- Yhtään kielteistä palautetta, haukkumahommaa ei ole tullut. Tämä on täysin yllättänyt, miten paljon palautetta on tullut, tutuilta ja tuntemattomilta!