Kadonneen halpakännykän perään ei kysellä

Löytötavaratoimistoon päätyy tavaroita, joita kukaan ei osaa kaivata. Ei välttämättä edes silloin, kun toimistosta soitetaan ja kysytään, onko jotakin kadoksissa.

Kotimaa
Kännyköitä löytötavaratoimistossa.
Löytökännyköistä ilmoitetaan omistajille, mutta siitäkin huolimatta puhelimet jäävät lojumaan löytötavaratoimistoon.Vihtori Koskinen / Yle

Pikkujouluaika näkyy yksityisessä löytötavaratoimistossa lisääntyneinä tavararöykkiöinä.

– On nurinkurista, että mitä enemmän ulkona on pakkasta, sitä enemmän ravintoloihin unohdetaan ulkotakkeja, kertoo Pohjois-Pohjanmaan Löytötavarapalvelujen yrittäjä Tero Puhakka.

Hänen logiikkaansa ei mahdu myöskään se, että heille tuodaan kauppakeskuksessa kadonneita autonavaimia.

– Käsitykseni mukaan kaverilla on jäänyt auto sinne ja hän on joutunut hakemaan vara-avaimen. Koodatut avaimet ovat törkeän kalliita, joten toivoisin, että niitä kysyttäisiin meiltä enemmän.

Kun joulusesongista on selvitty ja alkaa tipaton tammikuu, löytötavaratoimistossakin on normaalia hiljaisempaa.

Ai mitä kateissa?

Löytötavaratoimiston on velvollisuus ottaa yhteyttä asiakkaaseen, jos hänen nimensä tiedetään. Oikeasta henkilöstä ja kadonneesta tavarasta on päästävä selvyyteen kyselemällä. Välillä Puhakkaa ihmetyttää, etteivät ihmiset eivät tiedä, mitä heiltä on kateissa.

– Emme voi sanoa puhelimessa suoraan, mikä tavara meillä on, vaan selvitämme asiaa kyselemällä asiakkaalta tietoja, joilla varmistumme, että tavaran omistaja on varmasti oikea. Päivittäin käy niin, että asiakas ei ole tiennyt kadottaneensa jotakin arvokastakin.

Kännykkä- ja tablettibuumista kertoo sekin, ettei vanhanmallisia puhelimia juurikaan etsitä.

– Yli 100 euron puhelimista melkein 100 prosenttia saadaan takaisin oikealle omistajalleen. Jos puhelimen arvo on 100–800 euroa, sitä myös kysellään halvempaa puhelinta useammin.

Löytötavaratoimisto säilyttää lain mukaan kaikkea minimissään kolme kuukautta.

Puhakka kertoo asiakkaasta, joka on luvannut hakea huhtikuussa kadottamansa repun, mutta häntä ei ole näkynyt.

– Asiakas on pyytänyt puhelimitse jo pariin kertaan lisäaikaa. Vielä se täällä on, mutta kyllä se kannattaisi jo tulla hakemaan, Puhakka hymyilee.

Löytymisen iloa

Yksityinen löytötavarapalveluyritys perustettiin kolme vuotta sitten, Helsingin ja Tampereen jalanjäljissä. Poliisin resurssit olivat rajalliset eivätkä he voineet enää ottaa vastaan alle 20 euron arvoisia tavaroita. Tällainen tavara olisi mennyt muuten roskiin kohtuullisen säilytysajan jälkeen.

Poliisi vastaa nyt yksityispuolen löydöistä ja Pohjois-Pohjanmaan Löytötavarapalvelut Oy yrityksistä, yhteisöistä ja laitoksista löytyvistä tavaroista. Tavaroita haetaan ilmaiseksi, joistakin paikoista jopa kolme kertaa viikossa ja toisista kerran vuodessa.

Lajittelupisteessä löytötavarat käsitellään, säilötään ja arvokkaimmat kirjataan tietokoneelle. Kun asiakas tulee käymään tai soittaa, palvelu on nopeaa.

– Kaikkea ei tietenkään löydy, mutta kaikki, mikä meille päätyy, löytyy varmasti täältä. Olisi nurinkurista, jos löytötavaratoimisto hukkaisi asiakkaan kadottaman tavaran.

Asiakkaat maksavat löytyneestä tavarastaan palkkion löytötavaratoimistolle. Sillä saadaan vuokra maksettua ja vähän työllistettyäkin. Päivittäin positiivista palautetta antaa 10–20 iloista asiakasta.

Tavaroiden kierto poikkeaa hieman sesongista.

– Kesätakit tulevat talveksi ja talvitakit kesäksi, Puhakka nauraa.