Suomalaistutkija: Tšeljabinskissa räjähtäneen asteroidin emo lienee yhä taivaalla

Kansainväliseen tutkimukseen osallistunut Mikael Granvik selvitti, mistä Venäjän yllä tuhoutunut asteroidi oli peräisin.

tiede
Tsheljabinskin lähistölle pudonnut meteoriitti tallentui amatöörikuvaajan videolle.
Tsheljabinskin lähistölle 14. helmikuuta pudonnut meteoriitti tallentui amatöörikuvaajan videolle.Reuters-TV

Tšeljabinskin yllä helmikuussa ilmakehään törmännyt asteroidi oli kappale isommasta asteroidista, joka saattaa yhä kiertää Aurinkoa, sanoo Helsingin yliopiston tutkija Mikael Granvik.

Granvik selvitti asteroidin rataa supertietokoneella ja tuli siihen tulokseen, että Venäjällä Uralin alueelle tuhoutunut asteroidinkappale irtosi emoasteroidista, joka ohitti Maan jo joskus aiemmin.

Irronnut kappale jatkoi matkaa, kunnes tuhoutui Maan ilmakehässä. Siitä syntynyt paineaalto rikkoi tuhansia ikkunoita ja tehdasrakennuksen katon. 1 600 ihmistä loukkaantui, lähinnä lasinsirpaleista.

Alkukoti oli Marsin ja Jupiterin välissä

Kansanvälinen tutkijaryhmä kävi Tšeljabinskissa haastattelemassa silminnäkijöitä, dokumentoimassa meteoriittilöytöjä sekä kalibroimassa törmäyksestä taltioidut videot ja kuvat vertailukelpoisiksi.

Aineiston perusteella kyettiin laskemaan rata, joka toi läpimitaltaan 20-metrisen asteroidin törmäyskurssille Maan kanssa.

Granvikin tehtävä tutkijaryhmässä oli selvittää, mistä asteroidi oli peräisin. Ratatiedon perusteella hän tuli siihen tulokseen, että asteroidi oli todennäköisesti lähtenyt matkalleen Marsin ja Jupiterin kiertoratojen välisen asteroidivyöhykkeen sisäreunalta, sen Floraksi nimetystä asteroidiperheestä.

Laboratorioanalyysi puolestaan kertoi, että Tšeljabinskin asteroidi oli ollut oma kappaleensa vasta 1,2 miljoonaa vuotta. Ratalaskelmat osoittavat, että tuossa ajassa se olisi ehtinyt Florasta Tšeljabinskiin.

Granvik pitää kuitenkin todennäköisempänä, että emoasteroidin matka on kestänyt kauemmin ja Tšeljabinskin asteroidi on irronnut siitä kesken matkan. Irtoamiseen ovat saattaneet vaikuttaa esimerkiksi vuorovesivoimat, hän sanoo.

Venäjän tiedeakatemian tutkijan Olga Popovan johtama tutkimus on julkaistu tiedelehti Sciencessä.