Sosialistisille nuorisofestivaaleille osallistuttiin aatteesta huolimatta

Sosialistista aatetta kulttuurin keinoin tarjoilleet nuorisofestivaalit rakensivat siltaa idän ja lännen välille toisen maailmansodan jälkeen. Festivaalit keräsivät yhteen tuhansia nuoria, mutta myös muun kuin aatteen nimissä, kertoo tällä viikolla aiheesta tarkastettava väitös.

Kotimaa
Nuorisofestivaalit
Marko Melto / Yle

Kun toinen maailmansota päättyi, jatkui idän ja lännen välinen mittelö taiteen ja kulttuurin keinoin. Kohteeksi valittiin sodasta toipuva ja rauhaa janoava nuoriso, jolle Demokraattisen nuorison maailman liitto alkoi järjestää festivaaleja.

- Taustalla oli myöskin hyvin voimakkaasti Neuvostoliiton kulttuurisen ja poliittisen vaikutusvallan lisääminen kulttuuridiplomatian ja kulttuurivaikuttamisen keinoin, sanoo tutkija Pia Koivunen Tampereen yliopistosta.

Aiheesta väittelevä Koivunen on tarkastellut propagandaksi leimattuja festivaaleja ruohonjuuritasolla ja todennut, että matkaan lähdettiin muunkin kuin aatteen vuoksi, kuten esimerkiksi vuonna 1957 Moskovaan.

He olivat ihan puhtaasti kiinnostuneita näkemään, että minkälainen se sosialistinen järjestelmä on.

Pia Koivunen

- Vaikka tavallaan sosialismi oli vihollisjärjestelmä, niin Moskovaan matkusti paljon ei-vasemmistolaisia nuoria. He olivat ihan puhtaasti kiinnostuneita näkemään, että minkälainen se sosialistinen järjestelmä on, Koivunen kertoo aineistossaan.

Harvinainen tilaisuus

- Matkustaminen ulkomaille oli myös siihen aikaan vielä harvinaista. Näille festivaaleille järjestettiin edullisia ryhmämatkoja, minkä lisäksi festivaaleille osallistuminen on hyvin edullista, kertoo tamperelainen Kauko Laakso.

Laakso lähti nuorena miehenä kuudenteen Maailman nuorison ja ylioppilaiden rauhan ja ystävyyden festivaaliin Moskovaan yli kahden tuhannen muun suomalaisosallistujan tavoin. Festivaaleilla oli osallistujia reilusti yli sadasta maasta.

- Matkaan lähdettiin suurin odotuksin, suurin toivein ja hyvin ihmeissään siitä, mihin tästä voi lähteä matkalle, Laakso muistelee.

Festivaaleilla riitti ohjelmaa urheilusta taidenäyttelyihin ja konsertteihin. Aate tahtoikin jäädä tapahtumien jalkoihin.

Meistä varmaan hyvin harva koki festivaalit propagandatilaisuutena.

Kauko Laakso

- Meistä varmaan hyvin harva koki festivaalit propagandatilaisuutena. Me olimme menossa muiden nuorten kanssa tapaamaan toisia, tutustumaan ja pitämään hauskaa.

Sillanrakentajaksi lännen ja idän välille

Festivaaleista piti kasvaa kaikkia kansoja yhdistävä maailmanlaajuinen tapahtuma, mutta toisin kävi. Helsingissä vuonna 1962 järjestettiin samaan aikaan amerikkalaista kulttuuria tarjoileva vastafestivaali ja kaupungilla kahistiin erilaisten näkemysten vuoksi.

Länsimaiden viralliset delegaatiot eivät osallistuneet juurikaan festivaaleille ja monissa maissa festivaalien järjestämistä pyrittiin hankaloittamaan. Festivaalit onnistuivat kuitenkin toimimaan sillanrakentajana lännen ja idän välillä, mutta ei ehkä aina ihan odotusten mukaisesti.

Festivaaleilla esimerkiksi toisinajattelijat pystyivät luomaan kontakteja muun maalaisten ja esimerkiksi diplomaattien kanssa. Samalla he pystyivät saamaan toisenlaista informaatiota erilaisista lähihistorian tapahtumista, tutkija Pia Koivunen kertoo.

Ja toisaalta esimerkiksi Saksassa Itä-Berliinissä pidetyillä festivaaleilla käytiin vilkkaasti mustan pörssin kauppoja itä- ja länsimaalaisten kesken.

Tutkija Pia Koivusen väitöskirja ”Maailman nuorisofestivaali sillan rakentajana idän ja lännen välillä” tarkastetaan 14.12.2013 Tampereen yliopistossa.