Olympiajoukkueen psykologi: "Mitalitavoitteesta luopuminen hyvä asia"

Suomen olympiajoukkueelle on ensimmäistä kertaa historiassa palkattu urheilupsykologi, oululainen Hannaleena Ronkainen. Suomelle ei ole asetettu Sotshin kisoihin mitalitavoitteita, mikä on Ronkaisen mielestä hyvä asia.

urheilu
sotshi
EPA

Oululainen Hannaleena Ronkainen on Suomen olympiajoukkueen ensimmäinen urheilupsykologi, joka lähtee mukaan Sotshiin. Hänen tehtävänsä on olla läsnä ja lähellä urheilijoita.

Nyt kun mitalipainetta ei ole, urheilija voi lähteä tekemään onnistunutta suoritusta eikä tulosta.

Hannaleena Ronkainen

– Olympialaiset saattavat tuottaa urheilijoille monenlaisia yllättäviä tilanteita, joita he haluavat purkaa kanssani. Toisia voi mietityttää henkinen keskittyminen omaan suoritukseen.

Sotshissa tavoitteena on, että suomalaiset urheilevat joukkueena eivätkä vain pelkkänä ryhmänä urheilijoita. Suomalaisille ei myöskään ole asetettu nyt minkäänlaisia mitalitavoitteita.

– Ajattelen, että tämä on fiksu ja järkevä linjaus tässä vaiheessa. Tuloskeskeisyys on korostunut yleisessä keskustelussa, ja Suomen mitalimäärien lasku on nostettu esiin vuosien varrella. Nyt kun mitalipainetta ei ole, urheilija voi lähteä tekemään onnistunutta suoritusta eikä tulosta. Tämä keventää painetta.

– Pyrimme jo valmistautumisvaiheessa luomaan olympiahenkeä. Jokainen voi tuntea, että hänellä on tärkeä rooli kisatiimissä. Teemme asioita yhdessä ja luomme positiivista ilmapiiriä ja tsemppifiilistä.

Teemme asioita yhdessä ja luomme positiivista ilmapiiriä ja tsemppifiilistä.

Hannaleena Ronkainen

Ronkaisen mukaan pieni stressitila ja paine virittävät urheilijaa, mutta tärkeintä on se, miten urheilija itse suhtautuu paineeseen.

– Voittamista pitää haluta, Ronkainen sanoo.

Yksilöille ja joukkueille

Esimerkiksi Leijonanaisilla on käytössään oma urheilupsykologi, Sari Honkanen. Urheilupsykologi ei siis ole vain yksilölajeissa kilpailevia vaan myös joukkueita varten.

Mitä marraskuun alussa tehtävässään aloittanut Ronkainen on tehnyt tähän mennessä?

– Olen kisatiimin kanssa tavannut kaikki urheilijat lukuun ottamatta jääkiekkoilijoita. Olemme menneet leireille, mukaan treeneihin ja saaneet aitoja kohtaamisia. Olemme halunneet kuulla urheilijoilta, millainen tarve heillä on psykologiselle tuelle, Ronkainen kertoo.

Yksityiskohtaista, suoritukseen liittyvää psyykkistä valmennusta urheilupsykologin ei kannata tehdä, sillä urheilija on tehnyt Sotshia varten töitä jo vuosikausia.

– Kyse on nyt enemmänkin henkiseen valmistautumiseen liittyvästä tuesta. Urheilijalla voi olla monenlaisia asioita mielen päällä ja minä olen tuki, jonka kanssa näitä asioita voi jakaa.

Keskittymiseen liittyvät häiriöharjoitukset 

Urheilijalla voi olla monenlaisia asioita mielen päällä ja minä olen tuki, jonka kanssa näitä asioita voi jakaa.

Hannaleena Ronkainen

Monille urheilijoille urheilupsykologin tuki on tuttua. Esimerkiksi monilla NHL-joukkueilla on oma urheilupsykologi.

– Minut on otettu vastaan hyvin positiivisesti. Puhun urheilijoiden kanssa asioista, joihin he tarvitsevat tukea.

Ronkainen tekee urheilijoiden kanssa erilaisia harjoitteita, jotka liittyvät suoritukseen. Yhdessä harjoitellaan esimerkiksi tunnistamaan suoritukseen vaikuttavia häiriötekijöitä.

– Yksi aika pitkälle jalostettu häiriöharjoitus on se, että urheilija kuulee suorituspaikalla erilaisia ääniä, kuten kuulutuksia, kilpakumppanin kovia tuloksia ja yleisön hurraamista. Tässä harjoituksessa urheilijan on pystyttävä ulkoistamaan kaikki epäolennaiset asiat eikä annettava niiden päästä vaikuttamaan hänen ajatteluunsa.

Keskittymisessä on mahdollista ulkoistaa ulkopuolinen maailma ja säilyttää tunnetila, jossa haluaa olla.

Epäonnistumisten jälkihoito on tärkeää

Ronkainen kannustaa urheilijaa pohtimaan suhtautumistaan epäonnistumisiin. Urheilijan tärkeä voimavara on oppia suhtautumaan epäonnistumisiin oppimisen kokemuksina. Ronkainen uskoo, että onnistuneen suorituksen takana on aina useampi epäonnistuminen. Jokainen epäonnistuminen vie kohti onnistumista.

Epäonnistuminen on pystyttävä kokemaan ilman suurempia tunnereaktioita. Heti suorituksen jälkeen on luonnollista kokea negatiivisia tunteita, mutta sen jälkeen suoritusta pitäisi pystyä tarkastelemaan osina ja miettiä, mitä tehtiin myös oikein.

– Esimerkiksi maastohiihtäjän tekniikka ylämäessä on voinut onnistua, vaikkei loppuaika olisikaan ollut toiveiden mukainen. Tai mäkihyppääjän suoritusta ei pitäisi mitata vain metreinä, vaan siinä on voinut olla monia muita onnistuneita asioita.

Pelkääkö urheilupsykologi, että kisojen jälkeen häntä syytetään siitä, että psyykkaus meni mönkään?

– Urheilijat ovat tehneet useita vuosia töitä ja kyllä tämä on heidän menestyksensä, olipa se mitaleita tai ei. Minulle on vakuuteltu, ettei minusta tehdä syntipukkia, Ronkainen naurahtaa.