Unholaan painuneissa joululehdissä taidetta ja kauhua

Koristeelliset, tunnelmalliset joululehdet ovat jo harvinaisuuksia. Nurmeslaisessa museossa voi kuitenkin tutustua yli 100-vuotiaisiinkin lehtiin, joiden kuvista ja teksteistä monet ovat suomalaisen taiteen kärkinimien tekemiä. Lehtien keräilijä toivoo, että joululehtiperinne elpyisi ja joululehdistä tulisi näytön paikka nuorille taiteilijoille.

kulttuuri
Meri-Anne Rossander ja Heimo Vattulainen katselevat joululehteä.
Heikki Haapalainen / Yle

Nurmeslainen Heimo Vattulainen on antanut mittavasta joululehtikokoelmastaan 152 lehteä näytille Nurmekseen Kötsin museoon. Vattulainen on keräillyt kaikenlaista, kuten seikkailulehtiä. Joululehdissä häntä viehättää erityisesti niiden huolellisesti tehdyt kansikuvat.

- Ne ovat hyvien taiteilijoiden tekemiä useimmiten, hyvin tunnelmallisia ja hartaita kuvia. Tietysti sisällössä on uskonnollista sisältöä enemmän ja sitten hienoja runoja, sellaisia joita ei kuule tänä päivänä missään, Vattulainen kuvailee.

Lehtiä tekivät aikansa huiput. Toimittajina olivat esimerkiksi Anni Swan ja Ilmari Kianto, kuvittajina Rudolf Koivu sekä Martta Wendelin.

Joululehtiä julkaisivat varsinkin yhdistykset. Hengellisten järjestöjen lisäksi omia lehtiä julkaisivat muun muassa poliittiset järjestöt ja ammattiliitot. Osa lehdistä julkaistiin hyväntekeväisuustarkoituksessa ja osaa julkaisivat kustantamot puhtaasti rahantekomielessä.

Ensimmäiset joululehdet on tehty 1800-luvun loppupuolella. Lehtien kulta-ajaksi voi sanoa 1900-alkupuolta, niin määrässä kuin laadussakin mitattuna. Perinteisten lehtien rinnalle tuli myös huumorijulkaisuja.

- 1920-luvun loppupuolella oli hupilehtiä, kuten Joulukärpänen. Sellaista pikkujoulumaista kerrontaa, valaisee Kötsin museon johtaja Meri-Anne Rossander.

Joululehdissä on hyvä estradi esiintyä ja saada omia hengentuotteita laajemmin julkisuuteen.

Heimo Vattulainen

Joululehtiperinne lopahti lähes täysin sotiin. Nykyajan joululehti on yleensä aikakauslehden teemanumero joulun alla. Lehtien keräilijä toivoo, että vanha joululehtiperinne nousisi uuteen kukoistukseen ja toisi mainetta uusille tekijöille.

- Ajattelen näitä nuoria kuvataiteilijoita, kirjailijoita ja runoilijoita. Joululehdissä on hyvä estradi esiintyä ja saada omia hengentuotteita laajemmin julkisuuteen. Sellaisella kauniilla ja mukavalla tavalla ennen kaikkea, Vattulainen ehdottaa.

Lehden sisältö on kaunista ja kauheaa

Kun lehden avaa, se sisällössä korostuu onnellinen perhe. Tätä kauneutta todistetaan myös vastakkaisilla esimerkeillä.

- Jos joku joutuu viettämään jouluaan aivan yksin, erossa perheestä, kuten esimerkiksi merimiehet, vangit, orvot tai muut vastaavat, niin se toimii semmoisena vastapoolina tälle perheelle. Synkkiäkin tarinoita, Rossander kertoo.

Sellainen nätti tarina ei ole hetikään niin myyvä.

Heimo Vattulainen

Esimerkiksi alkoholista varoitellaan tiuhaan.

- Yleensä se teksti on raskasta, uskonnollista ja synkkää. Kurjuutta, köyhyyttä, sairautta. Sellainen nätti tarina ei ole hetikään niin myyvä. Jos se on heti alussa onnellinen, niin se ei kiinnosta, Vattulainen naurahtaa.

Lehden eivät olleet suunnattu lapsille, joskin niissä saattoi olla joitain tehtäviä pienempien tonttujen iloksi. Joulu on muuttunut, mistä Vattulainen iloitsee.

- Joulu on nykyään lasten juhla, niin kuin aivan oikein onkin. Joulu, onhan se viehko juhla, Vattulainen tuumaa.