Lottien salattu arki oli aherrusta ja auttamista

Lotat tekivät sota-aikana paljon töitä ja muun muassa paransivat sotasairaaloissa haavoittuneita sotilaita. porilaiset Ritva Tuulos ja Eeva Laikkala ryhtyivät lotiksi jo teini-ikäisinä.

Kotimaa
Lotta hoitaa vaikeasti haavoittunutta sotilasta sotasairaalassa.

Sotavuosien aikana työvoimasta oli kova pula, kaikki kynnelle kykenevät osallistuivat mahdollisuuksiensa mukaan. Sodan aikana lotilla oli merkittävä tehtävä. Lotat toimivat lukuisissa erityyppisissä maanpuolustusta tukevissa toimissa ja vapauttivat noin 25 000 miestä sotilaallisiin tehtäviin.

Porilaiset Ritva Tuulos ja Eeva Laikkala toimivat lottina. Eeva Laikkala lähti vain 17-vuotiaana lotaksi sotasairaalaan.

- Paikallinen lottapiirin päällikkö uskalsi lähettää minut Kiviniemen kenttäsairaalaan niin nuorena, koska tämän sisko oli siellä päällikkönä ja pitäisi minusta huolta, Laikkala kertoo.

- Kenttäsairaalana toimi vanha kolmikerroksinen kasarmi. Me nuoret olimme varsinaisia työmyyriä, joita vähän vanhemmat lotat juoksuttivat milloin pesulaan, milloin keittiöön. Saimme me siellä olla silti petaamassa petejä, sitomassa haavoja ja kirjottamassa kirjeitä potilaiden puolesta. Se oli ihan sellaista arkista puurtamista.

Eeva Laikkala edustaa Satakunnan lottia tämän vuoden presidentin itsenäisenäisyyspäivän vastaanotolla.

Sotilaiden lotina enkeleitä

Myös Ritva Tuulos aloitti sotasairaalassa.

- Minä aloitin Rauman sotasairaaalassa 15-vuotiaana. Pikkulottia ei meilläpäin ollut, vaan me olimme partiolaisina siellä. Meidät otettiin kaikki työhön, koska oli kova työvoimapula. Me keitimme aamuteet ja tiskasimme. Pojat kutsuivat meitä "lotinaenkeleiksi".

- Hirveitä aikoja ja tapahtumia ei tullut silloin ajatelleeksi, koska meillä oli niin hirmuinen into auttaa, Tuulos muistelee.

Rintamalta palattuaan sotilaat eivät kertoneet sodan tapahtumista vuosiin, mutta lottien kokemuksista vaiettiin jopa 50 vuotta.

- Meidän piti olla todella tarkkoja, ettemme paljasta mitään, Eeva Laikkala sanoo.

- Kun lotat vuonna 1944 lopetettiin, hävitettiin kaikki lottiin liittyvä materiaali. pöytäkirjat, puvut, merkit, posliinit ja jopa talot. Lotillahan oli tavattomat määrät omaisuutta, Ritva Tuulos jatkaa.

Lottapuvussa itsenäisyyspäivän vastaanotolle

Osa lotista oli kuitenkin hävitysmääräyksille tottelemattomia ja paljon esineistöä kätkettiin ja säilytettiin. Yksi niistä on villakankainen lottapuku, joka kuului Nakkilan silloiselle puheenjohtajalle Emma Ikoselle. Itsenäisyyspäivänä tuo puku näyttäytyy Tampere-talossa Eeva Laikkalan yllä.

- Se on kunnia-asia. Ei sitä silloin olisi ajatellut. Sodan jälkeen lottia pidettiin mitättöminä ja ajateltiin, että siellä ne ovat vain miehiä viihdyttäneet. Mutta nyt arvostus on ollut jo pitkän aikaa, Eeva Laikkala toteaa.

Kuuntele ylläolevasta linkistä Ritva Tuuloksen ja Eeva Laikkalan kertomuksia siitä, millaisissa tehtävissä sodan aikana he toimivat ja miten sodan jälkeen ajat olivat lotille vaikeita ja vaiettuja. Toimittajana Pipsa Uutto.