"Lippaat täytetty, käsikranut valmiina - kuinka tästä selvitään?"

"Mitenkä nyt suomalainen jässikkä voi päästää kerran vuodessa tunteet valloilleen, ja vieräyttää liikutuksen tilassaan yhden hyväksytyn kyyneleen", hämmästelee itsenäisyyspäivän kirvoittamana Yle Pohjois-Karjalan päällikkö Jyrki Utriainen.

Näkökulmat
Jyrki Utriainen.

Tänään vietetään Suomen itsenäisyyspäivää. Se on 96. kerta. Tärkeä päivä.

Mikä se on, joka meitä tällä kertaa itsenäisyyspäivässä ja sen viettämisessä puhuttaa?

Onko se Tampereelle Linnan remontin takia siirretyt tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlat? Kuka on pukeutunut ja miten? Ja siellä ne taas herrat juhlii. Vai onko se sotiemme veteraanien asema? Heitähän ei enää montaa joukossamme ole – kunnioitusta heille päin. Vai keskustellaanko aamukahvipöydässä vilkkaasti turvallisuuspolitiikasta eurooppalaisessa viitekehyksessä?

Ei, nämä eivät nouse ykköspuheenaiheeksi.

Lippaat täytetty, käsikranut valmiina ja korsukin sohvan takana jo pitkällä, mutta mitä tekee YLE?

Jorma

Kyllä jälleen kerran puhututtaa eniten se, että Tuntemattoman sotilaan esitysaikaa on taas ropeloitu!

Tuntematon sotilas on siirretty alkamaan puolilta öin! Tai ainakin nyt melkein puolilta öin, kun se alkaa vasta kello 22.30 teevee ykkösellä.

Kaverini Jorma kiteytti tämän pistämättömästi sosiaalisessa mediassa: ”Lippaat täytetty, käsikranut valmiina ja korsukin sohvan takana jo pitkällä, mutta mitä tekee YLE? Laittaa itsenäisyyspäivänä Tuntemattoman esitysajaksi puolille öin! Kuinka tästä selvitään?”

Ja nyt puhutaan tietenkin siitä alkuperäisestä Edvin Laineen Tuntemattomasta eikä mistään Molbergin 80-lukulaisesta versiosta.

Ai jai jai jai jai! Mitä ne on nyt siellä Yleisradiossa menneet tekemään! Kuka tästä vastaa? Kennenkä hyvä idea se tämä oli?

Ja mitenkä nyt suu pannaan suomalaisissa kodeissa? Kuka nyt jaksaa valvoa noin pitkään? Finlandia alkaa siis soida lopputekstien häämöttäessä vasta lauantaina 7.12. noin klo 01.18. Eihän se ole enää edes itsenäisyyspäivä, jota siis on vietetty jo edellisenä päivänä.

En mie ymmärrä tätä.

Mitenkä nyt suomalainen jässikkä voi päästää kerran vuodessa tunteet valloilleen, ja vieräyttää liikutuksen tilassaan yhden hyväksytyn kyyneleen, kun jääkäriupseeri kapteeni Kaarna lähtee suon yli niin että heilahtaa ja kaatuu vihollisen luotiin komppanian ensimmäisessa hyökkäyksessä, kun alikersantti Hietanen menettää silmänsä ja näkönsä taistelun tuohinnassa tai kun miesten arvostama ja ihailema joukkueenjohtaja Vilho Koskela kaatuu sotaretken loppumetreillä panssaria tuhotessaan?

Kysyn vaan, että mitenkä päästää mies nyt tunteet irti? Kysyn vaan, että mitenkä?

Huoh.

Tästäkin huolimatta toivotan vilpittömästi hyvää itsenäisyyspäivää niin veteraanit, lapset, vauvat, mummot, ukit, herrat, työmiehet, demarit, persut, automiehet ja jalankulkijat - suomalaiset jukuripäät. Kaikki. Ihan kaikki.

Aika velikultia. Ja sisko.