Yle Uutiset Etelä-Afrikassa: Mandela ansaitsi ikuisen unensa

Yle Uutisten kirjeenvaihtaja Olli-Pekka Sulasma seuraa reaktioita Nelson Mandelan kuoleman jälkeen. Sulasma kirjoittaa tähän artikkeliin kokemuksistaan päivittäin Mandelan hautajaisiin saakka, jotka pidetään 15. joulukuuta.

Nelson Mandela
Kukkia Nelson Mandela -aukiolla Johannesburgissa.
Ihmisten tuomat kukat lakastuvat Johannesburgin Nelson Mandela -aukiolla.Olli-Pekka Sulasma / Yle
Olli-Pekka Sulasma ihmisten keskellä Johannesburgin illassa 7. joulukuuta.
Lauantaina Sulasma oli Mandelan kotitalon edustalla Johannesburgissa.

Sunnuntai 15.12.

Talvella 1996 olin Kapkaupungissa tekemässä Ylen tv-uutisille kulttuurijuttua. Parlamentista poistettiin vanhoja vähemmistövallan ajan maalauksia ja rotusortoyhteiskunnan silmäätehneiden muotokuvia. Tilaa tehtiin taiteelle, joka paremmin vastasi uuden Etelä-Afrikan henkeä.

Parlamentti oli istuntotauolla ja sen arvokkuutta huokuvat käytävät kumisivat tyhjyyttään. Jätin kuvaajan yhdelle käytävälle ottamaan kuvia poistettavista maalauksista ja lähdin kulkemaan yksikseni pitkin käytäviä etsiäkseni parhaita mahdollisia esimerkkejä poistettavista maalauksista.

Ajan- ja paikantaju alkoivat kadota, kun kuljin eri kerroksissa toinen toistaan tuimempien valkoisen vallan muotokuvien tuijottaessa seiniltä kulkuani.

Olin kääntynyt katsomaan jotain maalausta seinällä, kun kuulin raskaan puuoven avautuvan selkäni takana, leveän käytävän toisella laidalla. Ennen kuin käännyin, tiesin, kuka ovesta oli tullut ulos.

Siitä äänestä ei voinut erehtyä.

Nelson Mandela

Pariovista ulos tuli Nelson Mandela avustajajoukon ympäröimänä ja siinä me sitten olimme; minä tyhjän käytävän yhdellä laidalla, he toisella.

Nelson Mandela teki 90 asteen käännöksen, irtautui avustajistaan ja tuli luokseni käsi ojossa. Ei olisi tarvinnut, mutta siitä huolimatta tuli.

- Hello, how are you? Kysyi tuttu ääni.

- Kiitos kysymästä, herra presidentti. Olen täällä tekemässä juttua Suomen televisiolle näiden maalauksien korvaamisesta uudella taiteella.

Mandela katsoi olkani yli seinällä ollutta maalausta, kumartui lähemmäksi ja pilke silmäkulmassa matalalla äänellä sanoi:

- Näitä ei tahdo saada ketään edes ilmaiseksi ottamaan. Well, goodbye.

Hetki oli ohi ja minä jäin siihen potkimaan nilkkojani, kuinka se kuvaaja ei nyt voinut olla tässä juuri nyt.

Samalla sattuman sanelema kohtaaminen on minun ikioma palanen Nelson Mandelasta, joka kuuluu vain minulle. Ei kenellekään muulle.

Jättäessään presidentin viran Nelson Mandela sanoi kuolemasta seuraavaa: "Kuolema on väistämätön. Kun on tehnyt sen, mitä itse pitää velvollisuutenaan kansaansa ja maataan kohtaan, voi levätä rauhassa. Uskon ponnistelleeni tämän eteen ja siksi uneni on ikuinen."

Nuku hyvin, vanhus. Olet leposi ansainnut, Madiba.

Tähän päättyy matkapäiväkirjani Etelä-Afrikasta, kiitos mielenkiinnostanne.

Lauantai 14.12.2013

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Niin on Nelson Mandelallakin; haastateltavatkin kuluneen viikon aikana ovat käyttäneet useita niistä.

Nelson Mandelasta tuli Nelson vasta koulussa. Syntymässä hän sai nimekseen Rolihlahla, joka xhosankielessä tarkoittaa "puun oksan taivuttamista". Arkikielessä sillä tarkoitetaan myös kiusantekijää, troublemaker.

Rolihlahlasta tuli Nelson neiti Mdinganen määräyksellä ensimmäisenä koulupäivänä. Afrikkalaiset nimet taipuivat huonosti siirtomaaisäntien suussa ja perinteisesti mantereella syntymänimen rinnalle on annettu englantilainen nimi. Tarina ei kerro, miksi opettaja valitsi pikku-Rolihlahlalle Nelson-nimen.

Yleisin nimi, jolla Nelson Mandelaa kutsutaan, on Madiba. Se on klaaninimi. Nelson Mandela kuuluu Thembu-klaaniin. 1700-luvulla Traskeissa hallitsi Madiba-niminen päällikkö, joka on Mandelan esi-isä. Nimenä Madiba on sukunimeäkin tärkeämpi, koska se viittaa esi-isiin. Klaaninimen käyttö on osoitus hyvin kohteliaasta puhuttelutavasta.

Toinen yleinen nimi Mandelalle on Tata, joka xhosankielellä tarkoittaa isää. Nimi viittaa tietenkin siihen, että Mandelaa pidetään kansakunnan isänä. Se on myös hellittely nimi. Mandelasta käytetään myös Khulu-nimeä. Se on lyhennys xhosan sanasta uBawomkhulu, isoisä.

Dalibhunga-nimen Mandela sai 16-vuotiaana, kun hän läpäisi miehuusriitin. Puoliso, Graca Machel puolestaan kutsui häntä usein papaksi.

Kaikkia näitä nimiä on näkynyt viikon aikana muun muassa korteissa ja kukka-asetelmissa, joita ihmiset ovat jättäneet muistopaikoille eri puolilla Johannesburgia. Epävirallisia muistoalttareita ryhdytään siivoamaan pois arjen tultua, parhaimmillaan toista viikkoa vanhat kukka-alttarit eivät enää ole tuoreimmasta päästä ulkonäöltään tai tuoksultaan.

Olli-Pekka Sulasma, Johannesburg

Perjantai 13.12.

Nelson Mandelaa sivuavia kirjoja Exclusive Books -kirjakaupassa Johannesburgin Hyde Parkissa.
Nelson Mandelaa sivuavia kirjoja Exclusive Books -kirjakaupassa Johannesburgin Hyde Parkissa.Olli-Pekka Sulasma / Yle

Automatkat sujuvat näinä päivinärattoisesti Johannesburgissa kuunnellessa eteläafrikkalaisten radioasemien tarjontaa. Nelson Mandelan muistolle on tehty jo lukuisia lauluja, luultavasti jokaisella maan 11 virallisella kielellä.

Muistolaulujen virta alkoi itse asiassa jo viime kesänä, kun Mandela vakavasti sairaana joutui tehohoitoon. Silloin yksi Etelä-Afrikan nousevista naissolisteista, Zahara, levytti nyt laulunsa Nelson Mandela, jonka kertosäe kyllä jysähtää mieleen heti ensikuulemalla:

Nelson Mandela,

Tata Madiba,

Father of the Nation.

Qawe la maqawe (Sankareiden sankari)

Akekho o fana naye (Hänen vertaistaan ei ole toista!)

- Uskon, että eteläafrikkalaiset ja koko maailma ottavat lauluni vastaan ja arvostavat sitä. Teen tämän Tata Mandelan kunniaksi, Zahara sanoi.

Ainakin eteläafrikkalaiset ovat laulun omakseen ottaneet. Se on korvakuulemalta muistolauluista eniten radiosoittoa saava levy Etelä-Afrikassa.

Myös kirjakaupat ja matkamuistokojut tekevät hyvää bisnestä Mandelalla. Myynnissä on 26 eri kirjaa Mandelasta. Jon Vanderwijk poimi mukaansa Mandelan elämänkerran Long Walk to Freedom Exclusive Books -kirjakaupassa Johannesburgin Hyde Parkissa.

- Nolottaa myöntää, että en ole ennen kirjaa lukenut, hän sanoo.

Mandelaa sivuavista kirjoista ryhdyttiin ottamaan lisäpainoksia niinikään hänen jouduttua tehohoitoon. Kustantamot varautuvat uuteen lisäpainosten sarjoihin.

Akustinen versio Zaharan Nelson Mandela -laulusta on katsottavissa Etelä-Afrikan yleisradioyhtiön SABC:n LiveAmp -ohjelman YouTube-sivulta (siirryt toiseen palveluun).

Olli-Pekka Sulasma, Johannesburg

Keskiviikko 11.12.

Nelson Mandelan kuolema ja pitkät jäähyväiset ovat tämän vuoden suurin, laajimmin ja tarkimmin seurattu uutistapahtuma. Näin uskaltanee luvata joulukuun jo lähestyessä puoliväliä.

Kuolema ja tapa, millä eteläafrikkalaiset ovat Tatansa poismenoon reagoineet, on liikuttanut ja liikauttanut ihmisiä ympäri maailman. Jokin on liikahtanut myös Suomessa.

Toimittajana en saa henkilökohtaiseen sähköpostiini yleensä postin postia katsojilta/kuulijoilta/lukijoilta yksittäisiä viestejä lukuunottamatta silloin tällöin. Niissä useimmiten huomautetaan asiavirheestä, jonka olen jutussani tehnyt.

Tähän aamuun mennessä olin saanut 23 sähköpostia YLE Uutisten kuluttajilta aiheesta Nelson Mandela. Tällaista ei ole ikinä tapahtunut!

Kirjoittajat eivät edes oikeastaan kommentoi sinänsä juttujani vaan he haluavat kertoa omia näkemyksiään ja kokemuksiaan Nelson Mandelasta. He haluavat nähdä, kuulla ja lukea lisää Madiban viimeisestä matkasta maan päällä.

Moni näyttää lukeneen hänen Long Walk to Freedom -elämänkertansa ja odottaa siitä tehtyä elokuvaa. Jotkut ovat nähneet hänet lähietäisyydeltä Helsingin vierailulla tai Oslossa Nobel-juhlissa. Yksi kirjoittaja Keski-Suomesta sanoo, että "Mandelan isällinen ääni on kuin turvallinen vaippa, johon haluaisin iltaisin kietoutua ennen nukahtamista tietäen, että kaikki on hyvin."

Katsoin aamulla Pretorian Madiba Streetillä, kun Mandelan Etelä-Afrikan lippuun kiedottu arkku kulki ruumisauton kyydissä kohti Union Buildingin hallintorakennusta. Jokin taisi liikahtaa minussakin.

Olli-Pekka Sulasma, Pretoria

Tiistai 10.12.

Taivas aukeni Johannesburgin yllä jo tiistain vastaisena yönä. Kentät Soweton Soccer Cityn ympäristössä muuttuivat liejuksi, mutta urheasti jo aamuviidestä lähtien juhlaväki taittoi matkaa Nelson Mandelan muistotilaisuuteen.

- Kuka tämän sateen tilasi? Kysyin turvamieheltä, kun hän stadionin portilla ylimalkaisesti tarkasti selkäreppuani.

- Ne ovat kyyneleitä taivaasta, joka itkee ilosta saatuaan Madiban luokseen, karski turvamies täysin vakavalla naamalla vastasi.

Hieman turvajärjestelyt vaikuttivat puutteellisilta. Oma reppuni tutkittiin pintapuolisesti, kuvaajaa ei tutkittu lainkaan. Metallinpaljastimia ei käytetty ja portilta pääsi suoraan kävelemään lehtereille; vastapäätä kohtaa, minne maailman johtajat vähän myöhemmin asettuivat.

Tunnilla myöhästynyttä seremoniaa kansa ei pannut pahakseen. Laulu raikui ja lehterit tärisivät ihmisten lämmitellessä juhlaa varten. Shosholoza - vanha mainareiden laulu, toiseksi Etelä-Afrikan kansallislauluksikin kutsuttu - kohosi kohti taivasta, sadepisaroita vastaan harmonisessa stadionsoinnissa.

Shosholoza, kulezo ntaba. Stipela siphune South Africa!

Täydellistä.

Olli-Pekka Sulasma, Soweto

Maanantai 9.12.

 

Rankka sadekuuro yllätti suoran lähetyksen tekijät Eurovisionin kattoterassilla Sowetossa.
Rankka sadekuuro yllätti suoran lähetyksen tekijät Eurovisionin kattoterassilla Sowetossa.

Nelson Mandelan kuoleman uutisointi on yksi maailman hartaimmin valmistelluista uutistapahtumista. Mediatalot eri puolilla maailmaa ovat jo vuosia pitäneet suunnitelmat kansissa valmiina näitä päiviä varten.

Kaapelit oli kaivettu maahan jo ajoissa ja sähköverkko vahvistettu syrjäisessä Qunun kylässä, minne maailman lehdistö laskeutuu raportoimaan Mandelan hautajaisista. Kylän asukkaat ovat tehneet vuokrasopimuksia tarjoamalla talonsa toimittajien käyttöön ja lähtemällä itse pakoon kaaosta kylästään.

Qunussa on edelleen ilmoituksia vapaina olevista taloista. Kokonaisen talon ja auton kuljettajineen kaupan päälle saisi 70 eurolla käyttöönsä hautajaisten ajaksi.

Myös Sowetossa Mandelan kotitalon viereiset kiinteistöt olivat jo vuosia sitten sitoutuneet majoittamaan maailman tv-yhtiöitä pihoilleen ja katoilleen kuoleman koittaessa.

Esimerkiksi Euroopan yleisradioliitto EBU, jonka sateenvarjon alle Ylekin hankkiutuu maailmalla isoissa tapahtumissa, on jo vuosia pitänyt varauksessa Mandelan talon viereisen ravintola Dorin kattoterassia, naapuritalo on tyhjennetty asukkaista toimittajien työtilaksi. Hyvää korvausta vastaan tietenkin.

Sääliksi käy täkäläistä järjestelyorganisaatiota kuitenkin tiistaina. Vaikka kuinka on suunniteltu, jättiläismäisen muistotilaisuuden toteuttaminen on toinen juttu.

Tänään jonotettiin neljä tuntia akkreditointeja kuvaaja Esa Fillsin kanssa viidessä eri jonossa. Välillä järjestäjien tietokonejärjestelmä kaatui ja hävitti kaikki ennakkoon rekisteröityneiden henkilötiedot. Hoh-hoijakkaa... ei tiedä hyvää huomista ajatellen.

Olli-Pekka Sulasma, Johannesburg

Sunnuntai 8.12.

Kuplavolkkari Etelä-Afrikan väreissä.
Olli-Pekka Sulasma / Yle

Sunnuntainen rukouspäivä muuttui sitä vähemmän hartaaksi, mitä pidemmälle päivä ehti. Mandeloiden Soweton koti sijaitsee seudun mittapuun mukaan keskiluokkaisella alueella Orlando Westissä.

Oli kiintoisaa verrata eroja, miten vieraat käyttäytyivät eilen Mandelan talon luona Houghtonin varakkaalla alueella ja miten tänään Sowetossa.

Houghtonissa oli otettu mallia länsimaisesta Diana-ilmiöstä; talon edusta oli kuorrutettu kukkamerellä ihmisten ottaessa kuvia toisistaan ja itsestään. (Selfie-ilmiö voi hyvin Etelä-Afrikassakin.)

Sowetossa keskityttiin yhdessäoloon, yhteisöllisyyteen. Kukka- ja kynttilämeri oli vaatimaton. Sowetolaisella lienee muitakin rahanreikiä... Meno oli suorastaan riehakasta iltaa kohti. Kotipolttoinen, halpa pahvitölkeissä myytävä olut ja braaissa tirisevä boerewurst tekivät kauppansa.

Kansalliset ja ANC:n tunnukset olivat vahvasti läsnä. Moni kietoutui Etelä-Afrikan Rainbow Nation -lippuun ja nähtiinpä kaduilla ANC:n väreihin sonnustautuneiden kuplavolkkareiden paraatikin.

Juopuneisuuden sävyttämästä riehakkuudesta huolimatta ilmasta puuttui minkäänlaisen uhan olemassaolo. Tänään olivat kaikki Sowetossakin veljiä keskenään. Tosin pimeän tullen valkoisia naamoja käveli tuskin ollenkaan enää vastaan meitä toimittajia lukuunottamatta.

Autollekin löytyi turvapaikka Adventtikirkon kupeesta. Parkkipojat ja ehkä korkeammat voimatkin pitivät siitä hyvää huolta. Ei naarmuakaan.

Olli-Pekka Sulasma, Soweto

Lauantai-ilta 7.12.

Näkymä Mandelan talon edustalle 7. joulukuuta.
Näkymä Mandelan talon edustalle 7. joulukuuta.Olli-Pekka Sulasmaa / Yle

Houghtonia usein kuvaillaan lehteväksi kaupunginosaksi. Minusta se on pikemminkin muurien kaupunginosa. Varakkaat johannesburgilaiset kätkevät siellä itsensä ja varautensa muurien taakse, mutta varmaan siellä muurien takana lehtevääkin on.

12. kadun ja 12. avenuen kulma alkoi lauantaina muistuttaa Buckinghamin palatsin edustaa prinsessa Dianan kuoleman jälkeen. Nelson Mandelan talon kulma on kukkameri.

Ei ole katsomista tulijoiden ikään, rotuun, kansallisuuteen.

– Hän antoi meille oman maamme takaisin, Renzia Bartlett, afrikaanerinainen.

– Olen hänen aikaansaamiensa uudistusten ruumiillistuma, Sipusiso Ntshali, akateemisesti koulutettu musta mies.

– Ihmiset pitää asettaa omien etujen ajamisen edelle. Mandelan jälkeiset johtajamme eivät tätä ole takunneet, Siphoso Hlehle, musta liikemies.

Liikkeellä ovat kaikki. He liikkuvat toistensa parissa, he tunnustavat toistensa olemassaolon, he katsovat toisiaan silmiin, he koskettavat toisiaan.

Tämä olisi se Nelson Mandelan toivoma "One Nation". Vielä kuitenkin enemmän poikkeus kuin sääntö.

Huomenna Sowetoon. Mutta, voi huoli! Löydänköhän autolle turvallisen parkkipaikan siellä, kun lähden muutamaksi tunniksi hortoilemaan? Sisälläni taitaa asua pieni, valkoinen eteläafrikkalainen...

7.12.2013

Toimittaja Olli-Pekka Sulasmaa saapui Johannesburgin kansainväliselle lentokentälle 7. joulukuuta.
Toimittaja Olli-Pekka Sulasmaa saapui Johannesburgin kansainväliselle lentokentälle 7. joulukuuta.Olli-Pekka Sulasmaa /Yle Uutiset

South African Airwaysin lento SA204 New Yorkista laskeutuu Johannesburgin kansainväliselle lentokentälle. Kone oli lähtenyt John F. Kennedyn kentältä 14 tuntia ja 20 minuuttia aiemmin.

Johannesburgin kenttä on nimetty yhden Etelä-Afrikan mustien vapaustaistelun johtajan, Oliver Tambon, mukaan. Tambon kentällä purseri kuuluttaa toisen vapaustaistelijan muistolle:

– Miehistömme lähettää syvimmän osanottonsa Nelson Mandelan perheelle ja omaisille.

Kone on loppuunmyyty. Paljon tutunnäköisiä toimittajia ja kuvaajia on ostanyt viime hetkellä lipun koneeseen.

Tuossa on NBC:n viikonloppuankkuri, tuolla Kanadan CBC:n kuvaajia, nuo ovat Al-Jazeera American tuottajia, tunnistan tuttuja.

Ylen toimittajalla on hyvä näköalapaikka turistiluokkaan koneen viimeiseltä riviltä, jossa edes selkänoja ei taipunut niiden 14 tunnin ja 20 minuutin aikana.

Palaan maisemiin, missä toimittajaurani pääsi lähes 20 vuotta sitten oikeasti käyntiin, sitä ennen ammattia oli vasta harjoiteltu. Muutin Johannesburgiin vuoden 1994 alussa seuratakseni apartheidin viimeisten kuukausien kuolinkamppailun ja uuden Etelä-Afrikan synnyn.

Muutaman kuukauden rupeamaksi tarkoitettu venyi lähes 2,5-vuotiseksi oleskeluksi Johannesburgissa.

Vaalikampanjan aikana Nelson Mandelakin oli vielä ihan käsivarren mitan päässä tavoitettavissa, puhuteltavissakin, kunnes presidenttiys sulki hänet avustajakaartin muurin taakse tavoittamattomiin.

Minun näkökulmastani alkavan viikon aikana ympyrä sulkeutuu. 20 vuotta sitten näin, kun Nelson Mandelasta tuli Etelä-Afrikan ensimmäinen musta presidentti, demokraattisesti valittu. Nyt tulin katsomaan, kun panevat sinut hautaan, Madiba.

Olli-Pekka Sulasma, Johannesburg