Bootsin malli syntyi vanhasta lavatanssikengästä

Nahkaisten Bootsien kulta-aikaa oli kahdeksan ja yhdeksänkymmentälukujen taite. Nykyään cowboy-bootseilla on edelleen oma vannoutunut käyttäjäkuntansa. Vastikään Riihimäelle Helsingistä muuttanut Boot Factory on yksi harvoista kotimaista bootsikulttuuria ylläpitävistä yrityksistä.

Kotimaa
Miehellä kädessä lähes valmis bootsi.
Ville Välimäki / Yle

Boot Factoryn aulassa Riihimäellä sisääntulijaa tervehtivät täydet hyllyt bootseja. Löytyy Reino- kankaisia, rauskunnakaisia, niiteillä koristeltuja ja vaikka mihin makuun sopivia malleja. Pekka Lahden Boot Factory on Suomen ainoa tässä laajuudessa bootseja tekevä yritys. Tyhjästä ei Boot Factory ei ole kasvanut, tarina alkaa jo 80-luvulta.

– Aloitin kenkien teon siinä 1986, tekemällä ensin itselleni kengät. Mä olen nuoresta asti pitänyt bootseja ja se kenkien teko vei sitten mukanaan. Mulla oli siihen aikaan Helsingin Pitäjänmäessä pieni verstas. Mä yritin saada sinne bootseja myyntiin, mutta huomasin pian, ettei niitä kukaan Suomessa mun pieneen suutarinverstaaseen myynyt.

Halu saada bootseja hyllyyn oli kuitenkin suuri. Bootseja ei kukaan ollut Suomessa vielä siihen aikaan tehnyt suuressa määrin ja osaaminen saappaiden valmistamiseen piti hankkia itse. Lahdella oli takana jo muutaman vuoden kokemus kenkien tekemisestä, joten ihan tyhjästä ei onneksi tarvinnut aloittaa.

– Mua auttoi vanha nurmijärveläinen mallimestari Unto Surakka. Mä sanoin, että tee sinä Unto se lesti ja kaava, niin mä rakennan sitten sen kengän, kun mulle ei kukaan halua niitä myydä. Alan tekemään niitä itse.

Untohan väänsi sen ensimmäisen mallin 60-luvun suomalaisesta tanssikengästä.

Pekka Lahti

Pekka Lahti sanoo, että siitä se kaikki sitten lähti. Untohan väänsi sen ensimmäisen mallin 60-luvun suomalaisesta tanssikengästä.

– Ja voi voi… se oli kyllä hieno se ensimmäinen pari. Harmi, että myin ne suoraan jalasta, enkä säästänyt yhtään paria. Mä näin ne saappaat sitten vielä kymmenen vuotta myöhemmin Vanhan Kellarissa yhdellä kaverilla, mutten lähtenyt ostamaan niitä takaisin.

Onneakin mukana

– Mua tietenkin helpotti se, että vuonna 1989 ennen sitä lamaa bootsit tärähtivät maailmanlaajuisesti muotiin. Mä aloin saamaan muitakin merkkejä siihen rinnalle ja se kaikki tuki sitä omaa tekemistä.

Lahti ei jäänyt lepäämään laakereilleen: silloin on taottava, kun rauta on kuumaa.

– 90-luvun taitteessa tämä oli ihan ok bisnestä, ja silloin mulla oli vähän tuuriakin, kun iskin kaikki rahat koneisiin, jotta mä pystyisin kehittämään tekemistäni eteenpäin. Siitä lähtien olen yrittänyt saada laatua paremmaksi ja tehdä hienompaa jälkeä ja kauniimpia saappaita.

Siitä lähtien olen yrittänyt saada laatua paremmaksi ja tehdä hienompaa jälkeä ja kauniimpia saappaita.

Pekka Lahti

Lahden bootsien kestävyyttä kuvaa hyvin esimerkiksi Niklas Herlin viesti, missä hän kertoo ostaneensa Lahdelta bootsit jo parikymmentä vuotta sitten. Herlin ihmettelee, että millä ihmeellä firma voi pärjätä, kun hänen ei ole sen jälkeen tarvinnut hankkia uusia kenkiä Lahdelta.

Koneellista käsityötä

Boot factory tekee bootseja mallistoon, mutta myös mittatilaustyönä.

– Vaikka koneita käytetään paljon, niin kyllä mä itseäni käsityöläisenä pidän, koska on sitä käsityötä paljon. Mä huomasin sen aika aikaisin, että meidän pitää pystyä ainakin osittain tekemään bootseja sarjassa, ja muokata tai viimeistellä ne sitten käsin asiakkaan toiveiden mukaan.

Lahti on muutamien vuosien päässä eläkkeestä. Tähän päivään mennessä Pekka Lahden käsistä on lähtenyt maailmalle reilusti yli 100 000 paria kenkiä. Bootsien teon tulevaisuus Suomessa vetää puheliaan miehen vakavaksi.

– Löytyykö nuoremmista semmoista sitkeyttä, koska tämä on oikeastaan enemmän elämäntapa. Jos tämä olisi hyvä bisnes, niin kyllähän meitä bootsin tekijöitä ja tehtaita olisi, mutta kun tämä ei ole sitä, pohtii Lahti.

Jos tämä olisi hyvä bisnes, niin kyllähän meitä bootsin tekijöitä ja tehtaita olisi.

Pekka Lahti

Lisäksi Bootsien ympärillä ei ole samanlaista glamouria kuin uudemman muodin ympärillä.

– Kuinka monella motivaatio riittää aloittamiseen, sillä ensin sun pitää saada sitä nimeä, että sä pystyt myymään niitä kenkiä. Sun pitää oppia rakentamaan se kenkä sen näköiseksi, että sä pystyt sen myymään ja sen pitää vielä sopia hyvin jalkaan. Lisäksi on osattava käyttää ja korjattava monia kenkien valmistamisessa tarvittavia koneita.

Omat bootsit veivät Riihimäelle

Suutari Pekka Lahti muutti tehtaansa ja kotinsa Riihimäelle, koska Helsingistä ei enää löytynyt sopivan hintaista ja kokoista paikkaa. Stadin kundi halusi maalle myös rennompaan ilmapiiriin. Miehen mielestä elämä on muuttunut viime vuosina pääkaupunkiseudulla kireämmäksi taloudellisesti ja henkisesti.

– Mä tykkään tästä Riihimäen seudusta muutenkin. Täällä on jenkkiauto-, prätkä- ja bootsikulttuuria ja oon huomannut, että täällä käytetään paljon saappaita, hymähtää Lahti.

Mies ei aio eläkkeelläkään lopettaa kenkien parissa puuhastelua, ainakaan kokonaan. Toteutettavana on visioita, joita ei arkityössä aina ehdi suunnitella loppuun.

– Mulla on ollut semmoinen haave, että kun jään eläkkeelle, niin voisin täällä velä jatkaa työtäni ja ehkä myös opettaa bootsien tekemistä… ja Riihimäellähän tämä haave voisi toteutuakin.