Visalasku voi järkyttää verkkopeliviidakossa kompuroivan vanhemman

Netin pelimaailma on aikuiselle vieras ekosysteemi. Onko sitten ihme, jos lapsen pelirupeamasta tulee perässä iso visalasku. Miten näin pääsi taas käymään? Voiko aikuinen mitenkään saada selkoa peliviidakosta. Nettipoliisi Juha Puurula lohduttaa, että kyllä voi.

internet
Juha Puurula.
Juha Puurula.Kalle Niskala / Yle

Ajanvietteenä nettipelien pelaaminen on hiukan eri asia kuin lautapelien. Pahin juttu ei olekaan se, että noppanappula hukkuu, vaan että aikuisen tililtä katoaa rahaa. Tätäkin tapahtuu helposti, tietää nettipoliisi Juha Puurula.

Sellaistakin on tapahtunut, että kun aikuinen on vinguttanut visaa, jotta jälkeläinen saa pelata netissä, luottokorttitiedot ovat vuotaneet väärälle henkilölle. Näin kävi, kun lapset olivat pahaa-aavistamatta vaihtaneet keskenään peliprofiilejaan. Niiden mukana olikin sitten vieraaseen sähköpostiin tupsahtanut profiilista alun perin maksaneen aikuisen korttitiedot.

Tämä olisi voitu Puurulan mukaan välttää, jos aikuinen olisi tarpeeksi ottanut selvää, mistä pelissä oli kyse ja mitä pelisopimuksessa sovittiin.

– Aikuisten pitää koko ajan seurata ja kertoa, mitä ei kannata tehdä. Ei kannata esimerkiksi vaihtaa profiilia toisen kanssa. Aikuisella pitää olla kontrolli pelaamisesta.

Aikoinaan on lapsen kanssa varmasti tarkastettu, että pelata saa, mutta pelaaminen on matkan aikana muuttunut. Pitää siis kysellä, eikä pelkästään huolestua peliajoista.

Monesti sopimuksissa on pienellä präntillä lisäehtoja. Usein esimerkiksi tilauksen kestosta eli tilaus voi jatkua, ellei sitä erityisesti peruuta. Tällaiset asiat kannattaa itselleen selvittää, ettei tule yllättäviä laskuja.

– Ilman muuta. Pelikaveri voi olla jopa Australiasta. Yllätys onkin sitten se, että korttitiedot seuraavat sinne Australiaan. Jos siellä sitten ryhdytään tekemään hämärää bisnestä tiedoilla, selvittely on hankalaa.

Puurula opastaakin aikuisia, että pelikaverit pitäisi tarkistaa. Ei nyt niin, että tuntemattoman kanssa ei saa pelata, mutta lapselle pitää neuvoa, ettei "ukkelia" tai profiilia saisi vaihtaa toisen kanssa.

Viidakossa tarkkana

Pelimaailman kanssa aikuinen saattaa joutua kalliiseen viidakkoon, jos ei ole tarkkana. Eräs vanhempi huomasi visan vinkuneen vielä vuosi sen jälkeen, kun lapselle oli ostettu peliaikaa. Pahaa-aavistamaton ja pelimaailmaa tuntematon aikuinen ei ollut huomannut sopimuksessa ollutta kohtaa kestotilauksesta. Tämä on nettipoliisille tuttu dilemma.

– Monesti sopimuksissa on pienellä präntillä lisäehtoja. Usein esimerkiksi tilauksen kestosta eli tilaus voi jatkua, ellei sitä erityisesti peruuta. Tällaiset asiat kannattaa itselleen selvittää, ettei tule yllättäviä laskuja.

Opas on tarjolla omasta takaa

Juha Puurula uskoo, että keski-ikäinen vanhempi pystyy selviytymään nettiviidakosta hengissä. Ei kuitenkaan ilman vaivannäköä.

– En kokisi, että tämä on aikuiselle mahdoton homma. Se vain vaatii, että me aikuiset olemme kiinnostuneita ja tarkkana. Lapselta pitää kysellä, vaikka lapset ja nuoret eivät siitä tykkääkään. Sieltä tulee tiedonjyviä, joilla pystytään laskemaan yksi plus yksi.

En kokisi, että tämä on aikuiselle mahdoton homma. Se vain vaatii, että me aikuiset olemme kiinnostuneita ja tarkkana. Lapselta pitää kysellä.

Nuoriin vetoaa sen tunnustaminen, että aikuinen ei tiedä asioista.

– Nuoret mielellään näyttävät, kuinka virtuooseja he sen aparaattinsa kanssa ovat. Keskustelu ja kysely auttavat tietokoneasioissa. Nuoret ovat kuitenkin eläneet tietokoneajan, mitä me aikuiset emme ole. Sieltä se ammattitaito ja osaaminen löytyvät perheessä.

Miten nettipoliisin omat lapset saavat pelata? Onko netti heiltä täysin kielletty, kun isä on vaaroista liiankin hyvin selvillä?

– Olen ollut varmaan liiankin tiukka. Mutta kyllä he saavat pelata. Ajan myötä olen alkanut ymmärtää, että haluammepa me sitä tai emme, se on yksi harrastus muiden joukossa. Kotona pyrin sitten vastapainoksi saamaan lapsia ulos. Raitis ilma ei tee kenellekään pahaa.