Musiikillinen jytky ja muut vuoden ilmiöt – katso kulttuuritoimituksen lista

Yle Uutisten kulttuuritoimitus listasi vuoden 2013 huiput. Listalle mahtui teoksia, tapahtumia ja ilmiöitä kuudessa kategoriassa.

kulttuuri

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kuvataide

Kuvataide

Happy end?

Helsingin Taidemuseon Happy end? -näyttely keräsi yhteen nykytaiteen hittejä. Näyttelyä voi kritisoida runsaudenpulasta, mutta tylsyydestä ei. Kim Simonssonin lapsipatsaat olivat näyttelyssä esillä isona kokonaisuutena, samoin Harri Pälvirannan koulusurmia kuvaavat teokset. Näyttelyn kruunasi venäläisen AES+F-ryhmän video- ja patsas-installaatiot, jotka levittäytyivät myös Helsingin katukuvaan.

Mäntän kuvataideviikot

20-vuotisjuhliaan viettänyt Mäntän kuvataideviikot oli hauska, oivaltava, mielenkiintoinen pläjäys nykytaidetta Suomesta. Pekilon tehdashallillassa taiteen keskellä viihtyvät myös lapset.

Eija-Liisa Ahtila

Suomen kansainvälisesti tunnetuimman taiteilijan videotaide pysäyttää. Kiasman näyttely oli jopa uuvuttava, Ahtila ei päästä katsojaansa liian helpolla.

Kim Somervuori

Muutama vuosi sitten Kuvataideakatemiasta ulos pullahtanut Kim Somervuori pitää henkilönä matalaa profiilia. Kuvataiteilijana hän on jo herättänyt kiinnostusta taidekentässä ja Somervuoren ehdottomuus on huomattu. Kirjallisuuden suurena ystävänä hän nimesi syksyn näyttelynsä (Make Your Mark Gallery/Sorbus-galleria) Kjell Westön romaanin mukaan. Missä kuljimme kerran oli rento paluu taiteilijan juurille ja katutaiteilijan vapauteen.

Luostarinen ja Tapiola

Kahden kuvataiteen voimanaisen, 1970-luvulla uransa aloittaneiden, heinäkuussa edesmenneen Leena Luostarisen ja Marjatta Tapiolan retrospektiivit olivat kuvataiteen juhlaa! Luostarisen upeat kissamaalaukset kiersivät näytillä ympäri Suomea ja Tapiolan minotaurukset ja kallot olivat esillä Helsingissä parissakin paikassa.

Joana Vasconcelos

Portugalilainen, Ranskassa syntynyt nykytaiteilija Joana Vasconcelos teki Ranskassa Versaillesin palatsin näyttelyssään kaikkien aikojen kävijäennätyksen. Tänä vuonna hän oli esillä kotimaassaan Lissabonin Palácio Nacional da Ajudassa. Vasconcelosin taide on niin popularisoitua, että se ärsyttää ja ihastuttaa. Mutta kuka nyt pystyisi vastustamaan valtavia kattiloista rakennettuja korkokenkiä tai vaaleanpunaisin strutsinsulin päällystettyä helikopteria?

Elokuva ja TV

Kuvataide

Vahva elokuvavuosi

Vuoden paras elokuva oli Broken Circle Breakdown, joka meillä nähtiin vain Espoo Ciné -festivaalilla. Belgian Oscar-ehdokas on tunnelmaltaan pakahduttava elokuva, jossa rakkauden, syntymän, kuoleman ja menetyksen tunteiden voimakkuutta tukee yllättävä elementti – äärimmäisen syvältä kouraiseva bluegrass-musiikki. Muita tämän vuoden mestarillisia elokuvia olivat Jahti, Spring Breakers, Adelen elämä ja To the Wonder.

Jahti

Vaikuttavin elokuva, jonka olen nähnyt tänä vuonna on tässä. Thomas Vinterbergin pedofiiliepäilyä ruotiva elokuva onnistuu hienosti vaikean aiheen käsittelyssä. Elokuva nappasi Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon ja Mads Mikkelsen roolistaan parhaan miesnäyttelijän Cannesin kultaisen palmun.

Gravity

Ensimmäinen oikeasti toimiva 3D-elokuva, jossa tekniikka tuki sisältöä. Juonelliset hienoudet eivät kuulu tähän genreen, mutta harvoin toimintaelokuva on visuaalinen kokemus.

Kiss & Cry

Espoo Cinéssä istuin lapsellisen innostuneena elokuvateatterissa katsomassa belgialaista live-elokuvaa. Lavalla miniatyyrilavasteissa seikkailivat tanssijoiden sormet, joita kuvattiin valkokankaalle. Elokuvaohjaaja Jaco Van Dormaelin, joka on parhaiten tunnettu scifi-elokuvasta Mr. Nobody, ja koreografi Michèle Anne De Meyn teos kertoo liikuttavan tarinan menetetystä rakkaudesta. Henkäilin ihastuksesta tämän tästä ja ymmärsin, miksi ihmiset voivat aikuisenakin hurahtaa pienoisrautateihin ja nukkekoteihin.

Dome Karukoski

Dome Karukosken rankin elokuva Leijonasydän voi tarjota ohjaajalle tuhannen taalan tilaisuuden valtameren toisella puolella, mikäli mies mielii Hollywoodiin. Toronton elokuvajuhlilla amerikkalainen kriitikko innostui suitsuttamaan erityisesti Peter Franzénin roolia arvojensa takia takkia kääntävänä skinheadina. Sitten vaikutusvaltainen Variety-lehti valitsi Karukosken vuoden kymmenen kiinnostavimman kyvyn listalle. Vielä ei tiedetä tekeekö Karukoski "rennyt" vai ei. Ainakaan ohjaajan seuraavalle elokuvalle (Mielensäpahoittaja, 2014), ei voi povata samanlaista kansainvälistä kiinnostusta.

Forssan mykkäelokuvafestivaali

Forssan pieni puinen elokuvateatteri täyttyy esitys esityksen perään kiinnostuneesta yleisöstä, vaikka ohjelmisto on haastava ja elokuvat melkein sata vuotta vanhoja. Tänä vuonna ohjelmassa oli muun muassa vastikään unohduksesta kaivetun kiinalaisen näyttelijättären Ruan Lingyun 1930-luvun elokuvia, joita ei ole esitetty juuri missään. Pienen festivaalin kunnianhimo, asiantuntevat alustukset ja yhteisöllinen tunnelma jäivät tänä vuonna paremmin mieleen kuin vaikkapa San Franciscon, Tokion tai aina mukavan Berliinin.

Docventures

Madventures-matkailuohjelmasta tunnettu kaksikko Riku Rantala ja Tunna Milonoff naulasivat yleisön tänä syksynä tv:n ääreen katsomaan dokumenttielokuvia. Sohva, mielenkiintoinen dokkari ja teemaan sopiva vieras maistelemassa kaljaa kaksikon kanssa toimi kuin väärä raha. Ohjelma oli myös onnistunut monimediapaketti, yleisö kommentoi ahkerasti sosiaalisessa mediassa ja ohjelmaa puski myös radiosta. Harvassa tv-ohjelmassa on enää tällaista suoran imua ja seuraavan päivän jälkipuintia kavereiden kanssa.

Iskelmä-Suomi

Vuoden yksi merkittävimmistä kulttuuriteoista oli Ylellä nähty Iskelmä-Suomi-sarja. Se kokosi yhteen musiikkityylin historiaa monipuolisesti ja ikäviä puolia kaihtamatta. Pekka Laineen ja Antti Leinon monimediainen sarja nosti iskelmämusiikin profiilia kunnioitettavalla tavalla.

Musiikki

Kuvataide

Konkarimiesten onnistunut paluu

J. Karjalainen teki näyttävän paluun perinteisellä tyylillä, joka oli päivitetty sopivasti tähän päivään. Liskomiehen vanhempikin tuotanto tuntui pitkästä aikaa tuoreelta. Samaan temppuun ylsi brittikaksikko Pet Shop Boys, joka uudella Electric-albumilla kuulosti jälleen tutulta itseltään ja silti uudelta. Ruisrockissa duo osoitti, että toimivan keikan saa aikaan pienilläkin lisämausteilla.

Aija Puurtinen

Helsingin juhlaviikot on pitänyt vuodesta toiseen Huvila-teltassa suosittuja teemakonsertteja, joissa populaarikulttuurin aikakausia, ilmiöitä, tyylisuuntia ja musiikin tekijöitä nostetaan lämmöllä esiin. Tänä vuonna ilta omistettiin Love Recordsille, joka oli muun muassa Kaj Chydeniuksen sävellysten tärkein julkaisija. Niistä Laulu kuolleesta rakastetusta nousi kokonaan uudelle tasolle Aija Puurtisen esittämänä. Ihokarvat nousivat pystyyn, kun huippulahjakas äänitaiteilija tulkitsi hautajaismarssiksi sovitetun kappaleen. Tuliko se tuonpuoleisesta?

Kuudes Aisti -festivaali

Äärimmäisen monipuolisen kattauksen vaihtoehtomusiikista tarjonnut kaupunkitapahtuma. Tällaisen festarin takia ei enää tarvitse haikailla Berliiniin.

Sin Cos Tan: Afterlife

Jori Hulkkosen ja Juho Paalosmaan viileä musiikki vetoaa niihin, jotka ovat eläneet tärkeimmät musiikilliset kautensa 80- ja 90-luvuilla. Hyvää retroa modernein sävyin. Sopii kotimusiikiksi, silloin kun musiikin ei enää tarvitse aina järisyttää.

Se on jazzii

Suomalaisen jazzin esiin marssi on ollut ilahduttavaa kuunneltavaa viime vuosina. Tänä vuonna siltä ei ole voinut välttyä listoillakaan. Valtteri Pöyhösen luotsaaman Dalindèon Kallio-levy sekä saman miehen johtama Ricky-Tick Big Band ja Julkinen sana killuivat top kympissä. Jazzin, rapin, iskelmän ja popin fuusiosta on tullut hienoa bile- ja fiilistelymusaa, josta ei ole puuttunut sanomaa.

Taitavat nuoret naisartistit

Yhdestä vuoden parhaista keikoista vastasi brittiläinen Ellie Goulding, joka matkalla Yhdysvaltojen valloitukseen laittoi Tavastian sekaisin. Kotimainen poptulokas Sanni puolestaan teki yhden vuoden parhaista poplevyistä. Homma toimii mainiosti myös keikkalavalla, joten tältä nuorelta naiselta voi odottaa vielä paljon.

Bat For Lashes

Vuoden parhaimman konsertin tittelin vie suuresti fanittamani Bat For Lashes Flowssa. Natasha Khanin laulutaito pääsi esille teltta-areenallakin ja artisti pystyi luomaan konserttiin intiimin tunnelman. Pakahduttavista tunteista ja haikeista naiskohtaloista laulava Bat For Lashes täytti odotukset niin hyvin, että konsertin olisi kuunnellut saman tien uudestaan.

Latvian synkkä skene

Pienessä baltialaisvaltiossa tehdään hämmästyttävän tasokasta ja kunnianhimoista vaihtoehtoista tanssimusiikkia, jossa yhdistyvät industrial, noise ja tekno. Kompromissit jätetään useimmiten väliin.

Lamia Vox

Ritual dark ambientin uusi kuningatar, jonka konsertit hipovat täydellisyyttä.

Hannu Lintu

RSO:n ylikapellimestarin Hannu Linnun avaus on ollut väkevä. RSO on onnistunut syksyn aikana tekemään myös välttämättömyydestä hyveen - se on avautunut uudella tavalla Musiikkitalon ulkopuolelle lisäämällä konserttien suorastriimauksia sekä televisiointeja.

Teatteri

Kuvataide

Ritva Oksanen

Hämeenlinnan teatterista on tullut Ritva Oksasen kotinäyttämö. Täysverinen teatteridiiva vetää nyt salin täyteen 50-vuotistaiteilijajuhlanäytelmässään Näyttelijätär, joka käy läpi Oksaskan kansansuosioon nostaneet roolit ja laulut. Ohjaaja Arja Pessa on karsinut rönsyt pois, ja Oksanen saa esittää Marlene Dietrichiä, Maria Callasia ja Elämänmenon Eilaa kaikessa rauhassa. Itse hurahdin Oksaseen pikkupoikana, kiitos Tuli mies –kappaleen. Sekin kuullaan ja vielä Lapin taian siivittämänä.

Huorasatu

Pääkaupunkiseudun teattereissa on ollut tänä vuonna vaisua. Hyviä näytelmiä osui omalle kohdalle vain muutama. Parhaimmaksi nostaisin Ryhmäteatterin Huorasadun, joka oli hillitön, räävitön ja kerrassaan hengästyttävä esitys. Feministisen farssin päätähtenä yllätti törkeän hyvä Satu Silvo.

Noir?

Ihonväri nousi puheenaiheeksi kotimaisessa teatterissa, kun neljä afrosuomalaista näyttelijää purki tuntojaan Pirkko Saision näytelmässä Sorsastaja (Kansallisteatteri) vuonna 2006. Näin kauan saatiin odottaa, että aika oli kypsä afrikkalaistaustaisille suomalaisille perata aihetta nykytanssissa. Sonya Lindforsin pähkähullu, puhdistava ja koskettava Noir? herkisti perimmäisen tunteen ääreen: meitä kaikkia ohjaa pohjaton hyväksytyksi tulemisen tarve.

Q-teatterin Häiriötekijä-esitys

Q-teatterin Häiriötekijä on nykyteatteria parhaimmillaan. Ohjaaja Jani Volasen ja työryhmän yhdessä tekemä käsikirjoitus kohtauksista töölöläiskodeista ja lähiympäristöstä on nerokas.

Näytelmän esittelytekstin luonnehdinnat "pirullinen, synkkä, hyvän maun vastainen" lunastivat odotukset. Esitys oli lisäksi ajankohtainen, terävänäköinen ja realistisuudessaan rankka, mutta yllättäen myös virkistävä.

Erityisesti mieleen jäivät pariskunnan Elina Knihtilä ja Tommi Korpela useat, vaihtuvat roolihahmot. Knihtilä ei säästellyt itseään tippaakaan läheisten ympäröivän, kuolemaa tekevän naisen roolissa.

Kirjallisuus

Kuvataide

Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme

En voi kun ihmetellä, miten joku osaa kirjoittaa niin tarkasti ja viisaasti kuin Riikka Pelo tekee. Finlandia-palkittu romaani vaatii keskittymistä, mutta ei haittaa vaikka välillä sekoittaisi henkilöt, sillä teksti on vain niin nautinnollista luettavaa. Teos on kaunis ja koskettava.

Kari Hotakaisen paluu trilogian kolmannella osalla

Kirjailija Kari Hotakaisen kuntoutuminen pahasta kolarista ja paluu työnsä ääreen oli yksi vuoden ilouutisista.

Erityisen ilahduttavaa oli myös rankan kokemuksen ja elämänvaiheen jalostuminen alkusyksystä ilmestyneeksi romaaniksi Luonnon laki, joka päätti vuonna 2009 Ihmisen osasta alkaneen trilogian.

Mo Yan

Viime vuoden Nobel-kirjailijan suomennettua teosta saatiin odottaa joulukuuhun asti. Luin Seitsemän elämääni sitä ennen englanniksi ja se ylitti vuoden kaikki muut lukuelämykseni. Romaanissa helvettiin joutuva maanomistaja tinkii itselleen uuden elämän, mutta helvetin valtiaan kierouden takia hän syntyykin uudelleen eri eläinten hahmoissa Kiinan historian kulkiessa taustalla. Kiihkeä teos on sekoitus pikimustaa huumoria, veijariromaania ja Kiinan kommunismin ajan historiaa. Kiinalainen yhteiskunta saa osakseen niin pahaa piikittelyä, että se saa ihmettelemään kirjailijan arvostelua maan hallituksen tukemisesta.

Jennifer Egan: Sydäntorni

Yhdysvaltalaisen Jennifer Eganin Sydäntorni on monitasoinen teos. Amerikkalaiseen tapaan Egan osaa kirjoittaa vetävästi, mutta silti teoksesta löytyy tasoja. Sydäntorni vilisee intertekstuaalisia viittauksia, joita voi halutessaan bongailla.

Huomiotta jääneet kirjat

Paljon on ilmestynyt hyviä kirjoja. Nämä kolme olisivat mielestäni ansainneet enemmän huomiota:

  • Claes Anderssonin runokokoelma Syksyni sumuissa rakastan sinua. Kaunis, vanhuutta, rakkautta, viisautta pullollaan.
  • Aforistikko Markku Envall on käsittämättömän tuottelias ajattelija. Uusin mietelmäkokoelma, Vastassa kulman takana, on taas täyttä rautaa, arjen oivalluksia, suuriinkin sfääreihin kurkottavia huomioita.
  • Niina Miettisen esikoisromaani Israel-tyttö on käsittämättömän kypsää ja "valmista" tekstiä nuorelta kirjoittajalta. Monessa aikatasossa kulkeva kahden naisen tarina on hienoa luettavaa.

Ilmiöt

Kuvataide

Cheek

Kuka muu muka olisi puhuttanut tänä vuonna enemmän kuin Cheek? Tai jakanut mielipiteitä. Kulttuuriministeri ei tykkää, musiikkipiirit hämmästelevät suosiota. Samaan aikaan rap-artistin levyt käyvät kaupaksi ja kaksi stadionkonserttia myydään loppuun. Hämmentynyt media kirjoittaa kymmenittäin analyysejä, mistä tässä Cheek-ilmiössä on oikein kyse. Se on ainakin varmaa, että tämä musiikillinen jytky muutti tänä vuonna suomalaisen populaarimusiikin historiaa.

Superlatiivit

Pieni ei ole enää kaunista, vaan kaiken pitää olla suurta. Festareilla vuosi meni erinomaisesti, kun kaikki halusivat kokoontua kokemaan kulttuuria yhdessä. Elettiinhän festareiden superkesää. Kaikkia kirjoja markkinoidaan vuoden lukukokemuksiksi tai polttavan ajankohtaisiksi. Teatteri on täyttynyt vain merkkiteoksista. Kaikki suuremmissa konserttisaleissa vierailevat tekevät kauan odotetun keikkansa tai ovat muuten vain supersuosittuja, legendaarisia, taianomaisia, rockin instituutioita tai muuten vain järisyttäviä.

Peliyhtiöiden superkaupat

Suomen peliala jatkoi kasvuaan ja vuosi 2013 jää muistiin yhtenä huippuvuotena. Clash of Clans ja HayDay -menestyspelien takana oleva peliyhtiö Supercell myi japanilaisille enemmistöosakkeet 1,1 miljardin euron hintaan. Veikkaukset käyvät kuumana siitä, mikä kotimainen peli lyö seuraavaksi läpi. Yritystä tulee ainakin löytymään, pelialan koulutukseenkin kun panostetaan entistä kiivaammin.

Helsingin performanssitarjonta

Uprooted Fake Nations, Là Bas, Dimanche Rouge...you name it! Helsingistä muodostui tänä syksynä kansainvälisten performanssitapahtumien ykköspaikka, ja alan huippuja tuntui vierailevan kaupungissa loppumattomana virtana.

Suomen taidekentän kansainvälistyminen

Suomeen on viime vuosina muuttanut yhä enemmän ulkomaalaisia taiteilijoita, jotka ovat virkistäneet kotimaista taidekenttää sekä taiteilijoina että tapahtumanjärjestäjinä ja tuoneet siihen uusia näkökulmia.

Käsityö on pop

Kulunut vuosi 2013 on ollut käsityön juhlavuosi, täynnä näyttelyitä ja tempauksia kädentaitojen alalta laidasta laitaan. Käsityö jää usein varjoon, kun puhutaan kulttuurista, vaikka omin käsin tekeminen on luovuutta ja itsensä toteuttamista sekin, kulttuuria. Sitä paitsi käsityö on nykyään pop, trendikkäämpää kuin ehkä koskaan ennen.