Metsä tavaratalona jo kuudenkymmenen joulun ajan

Kun muut lähtevät jouluostoksille ihmisvilinään, kokkolalainen Riitta Roiko lompsii metsään. Matkaan lähtee luonnonantimia kävyistä sammaleeseen, joista hän loihtii lahjoja läheisilleen. Ostoskeskuksessa tungeksiminen on hänen mukaansa stressaavampaa kuin kymmenien lahjojen väkertäminen omin käsin.

Kotimaa
Kuva käsistä, jotka tekevät jouluista pajukoristetta.

Riitta Roikon keittiönpöytä on joulun alla pullollaan luonnonantimia. Muun muassa kävyistä, pajusta, kaisloista ja sammaleesta on syntynyt hänen käsissään lahjoja jo 50-luvulta saakka.

Vuosikymmenien varrella Roiko on käärinyt paketteihin esimerkiksi käpytonttuja, lasitöitä, Aku Ankka -lehdistä sidottuja kirjoja, sammalkransseja, huopakintaita, nukkeja ja villahelmiä. Kaupasta hän ostaa ainoastaan kirjoja tai vaikkapa elokuvia lapsenlapsilleen. Suurimman osan lahjoista hän haluaa tehdä itse ainakin parista syystä.

– Ensinnäkin on todella rentouttavaa tehdä lahjoja kotona yksin tai porukassa. Toisekseen en ymmärrä, miksi menisin tavaratalojen tungokseen. Kaupoista löytyy myös harvoin mieluista tavaraa, koska en pidä kiiltävistä esineistä, Roiko sanoo.

En ymmärrä, miksi menisin tavaratalojen tungokseen.

Riitta Roiko

Villat omista lampaista

Roiko ei tee erityisiä materiaalinhakureissuja, vaan ämpäri tai kassi kulkee kävelyillä aina matkassa.

– Joka kerta mukaan lähtee jotakin, esimerkiksi kassillinen kiviä tai kainalollinen pajuja, Roiko nauraa.

Roikon kokemuksen mukaan joulun kestosuosikkilahjat on tehty villasta. Tämänkään materiaalin perässä ei tarvitse lähteä kauppaan, sillä villan Roiko saa omien lampaidensa nutusta. Ideavarasto ei tyhjene koskaan kokonaan.

Joka kerta matkaan lähtee jotakin, esimerkiksi kassillinen kiviä tai kainalollinen pajuja.

Riitta Roiko

– Saan ideoita, kun kuljen paljon koirieni kanssa metsässä. Esimerkiksi, kun näen jonkin hyvännäköisen puskan, saan heti idean risuvalopallosta tai risulinnuista ja -vadeista.

Tänäkin vuonna hän käärii paketteihin kymmeniä itse tehtyjä lahjoja, jotka ovat syntyneet pitkin vuotta. Roiko kuitenkin myöntää, että joulun lähestyessä kiire kasvaa.

– Mutta se on sellaista positiivista kiirettä. Stressiä ei tästä touhusta tule, Roiko vakuuttaa.